Aris Arusa, 2021-23, tempera, öljy, 80 x 61 cm

Muutama hipaisu, 2021-23,  guassi, vesiväri, 35 x 54cm

Hyvikset ja pahikset, 2022, tussiterä, 20 x 26cm

Katson maalausta. Se kiinnittyy kuva-aiheiltaan ja maalaustekniikaltaan hämmentävän konkreettisesti länsimaisen taidehistorian suuriin teoksiin 1400-luvulta eteenpäin olematta niiden kopio tai edes pastissi. Mitä minun tulisi ajatella maalauksen äärellä?

Taidemaalari Merja Parikka on melkein koko uransa hyödyntänyt taidehistoriasta tuttujen merkkiteosten kuvastoa. Hän on poiminut teosten kuvasisällön ajattomuuden ja ehtymättömyyden sekä yhdistänyt ne oman elämänsä kokemuksiin. Parikka lienee parhaiten tunnettu juuri omakuvistaan, joiden raadollinen paljastavuus, jos vain uskaltaa katsoa, vertautuu vaikkapa Frida Kahlon omaelämänkerrallisiin maalauksiin.Parikka onkin vienyt teostensa subjektiivisuuden niin äärimmilleen, että se on muuttunut universaaliksi.

Uudessa näyttelyssään Parikalla on aikaisempaa vähemmän omakuvia. Niissä hän näyttää löytäneen uutta lempeyttä itseään kohtaan. Taitelijan katse on siirtynyt entistä enemmän itsestä pois kohti ympärillä olevaa. Kysymystä naisen roolista miehen katseen ja tekojen objektina Parikka on tutkinut ja kommentoinut taiteessaan pitkään. Maailman peitelty petollisuus ja karnevaalimainen pinnallisuus nousevat hyvin esille tässäkin näyttelyssä, esimerkiksi maalauksissa Jaakobin paini ja Häslinki tai Raamatun tapahtumista nousevissa aiheissa. Mutta tärkeimmäksi havainnoksi jää ihmisen kaipuu tulla rakastetuksi. Näyttelyn nimi Life’s Canvas, elämän maalauskangas, tiivistää näitä sisältöjä hyvin.

Parikan maisema on pastoraalinen, vaikka siinä olisi oman aikamme merkkejä. Aiemmin hänen maalaustensa maisemat olivat lähes autioita, taustalla kaukaisuuteen hiipuvia. Nyt ne ovat alkaneet tulla lähemmäksi ja täyttyneet toisiinsa yhteyttä hakevista ihmisistä. Merja Parikka osoittaa, että hyvin tarkkakaan figuratiivisuus ei ole aikamme kuvavirrassa vanhanaikaista vaan terävän katseen paljastama todellisuus on ajatonta.

Arto Jurttila

I am looking at a painting. The motifs of the painting and its technique take me directly – in a bewilderingly concrete way – to the great works of Western art history from the 15th century onwards, without being a copy or even a pastiche. What should I think while looking at the painting?

Throughout her career, the painter Merja Parikka has drawn on the imagery of familiar iconic works from art history. She has extracted the timelessness and inexhaustibility of the pictorial content from those works and combined them back with her own life experiences. Parikka is probably best known for her self-portraits, the brutally unveiling boldness of which, if we just dare to look, is comparable to the autobiographical paintings of, say, Frida Kahlo. Parikka has taken the subjectivity in her works to such extremes that it has become universal.

In her new exhibition, Parikka has fewer self-portraits than before. She seems to have found new gentleness towards herself in them. However, the artist’s gaze has shifted more and more towards her surroundings from her own personal self. Parikka has already long studied and commented on the role of woman as an object of the male gaze and action in her art. The hidden treacherousness and carnivalesque superficiality of the world are also very much present in this exhibition; for example, in the paintings such as Jacob’s Wrestling and Hassle, or in the themes emerging from biblical events. But after all, the human yearning desire to be loved remains the most important observation in her new works. The title of the exhibition, Life’s Canvas, very well sums up these themes.

Parikka’s landscapes are pastoral, even if there are signs of our own time in them. In the past, her landscapes were almost deserted, fading into the distance in the background. Now they have begun to come closer, filled with people seeking contact with each other. Merja Parikka demonstrates that amidst today´s flow of images, figurative precision is not by any means old-fashioned, and the reality revealed through deep observation is timeless.

Arto Jurttila

Veden leikkauspinta / Cross Section of Water, 2023.

Taivaan leikkauspinta / Cross Section of Sky, 2023.

Piece of Earth, 2023.

Kuvaan maata, vettä ja taivasta, joihin kuuluvat koskematon alkuperäisyys, rakennetut osiot, pysyvyys, muutos ja liikkeet yhtäaikaisesti. Haluan tarkastella moniosaista kokonaisuutta kuin suuren massan leikkauspintaa, hyödyntäen samalla narratiivista ilmaisutapaa.

Delving into the geological structure of our environment, much like a cross-section of a vast mass. I depict the earth, water, and sky, encompassing untouched originality, constructed components, permanence, change, and motion simultaneously. Narrative storytelling is one component of the artworks.

Näyttelyssä on esillä kaksiulotteisia teoksia ja installaatioita.

The exhibition features two-dimensional works and installations.

https://www.harukakashima.com/ 

Näyttelyä on tukenut Suomen kulttuurirahasto.
The exhibition has been supported by the Finnish Cultural Foundation.

Tietämättömyyden pilvi

Näyttely on saanut inspiraationsa meditaatiokirjasta The Cloud of Unknowing, joka ilmestyi Englannissa 1300-luvulla – luultavasti munkin tai papin kirjoittama. Kirjoittaja toteaa, että on hedelmätöntä etsiä olemassaolon totuutta älyn kautta – se täytyy tehdä rakkaudella ja olla alaston askel tuntemattomaan pimeyteen. “Älä ajattele – rakasta!”

Näyttelyn yhteydessä julkaistaan taidekirja “Gunzi Holmström – maalauksia målningar paintings 2013-2023” jonka tekstin on kirjoittanut kuraattori Juha- Heikki Tihinen. Kirjan voi ostaa galleriasta tai suoraan taiteilijalta. Näyttelyn teemaan sopii Tihisen lainaama Georgen Bataillen kirjoitus: “Tällä kertaa minulla ei ollut epävarmuuden häivääkään, mutta sen tilalla oli välinpitämöttömyys varmuudesta. Kirjoitan jumaluus enkä halua tietää mitään, en tiedä mitään. Muina hetkinä tietämättömyyteni oli kuilu, jonka yläpuolella roikuin.”

Gunzi Holmström työskentelee intuitiivisesti ja käsittelee taiteessaan omia kokemuksiaan henkisestä ulottuvuudesta, elämän pyhyyttä ja kosmoksen mysteeriä, sekä ihmisen suhdetta luontoon. Maalauksissaan hän on erityisen kiinnostunut symbolistisesta ja surrealistisesta perinteestä sekä keskiajan visuaalisesta tarinankerronnasta.

Näyttelyssä on öljy- ja akvarellimaalauksia sekä veistos. Holmström aloitti uransa video- ja installaatiotaiteililjana, ja on esittänyt teoksiaan taidemuseoissa, gallerioissa sekä festivaaleilla kotimaassa ja ulkomailla noin kahdessakymmenessä maissa. Hän on opiskellut Turun piirustuskoulussa sekä Valandin taidekorkeakoulussa (MFA). Holmströmin kolmas julkinen taideteos Sieni on juuri valmistunut Kulttuurikeskus Hanasaaren taidepuistoon. Interaktiivinen teos koostuu oliivinvihreästä pronssiveistoksesta ja uneliaasta, suggestiivisesta äänimaailmasta. Maahan asennetut sensorit tallentavat sienirihmastojen ja puiden juurien välistä kommunikaatiota.

Näyttelyä ja taidekirjaa ovat tukeneet TAIKE, Konstsamfundet, Nygrénin säätiö ja Svenska kulturfonden.

Taiteilijan kotisivut: www.gunholmstrom.com

Icke-vetandets moln

Utställningen är inspirerad av meditationsboken The Cloud of Unknowing som skrevs på 1300- talet i England, antagligen av en munk eller präst. Författaren konstaterar att det är fruktlöst att söka sanningen om existensen genom intellektet – det måste ske med kärlek och vara ett naket steg i in i det mörka och okända. “Tänk inte – älska!” I samband med utställningen utges boken “Gunzi Holmström – maalauksia målningar paintings 2013-2023” med text av kurator Juha-Heikki Tihinen. Boken kan köpas i galleriet eller direkt av konstnären.Tihinen citerar en text av Georges Bataille som väl beskriver utställningens tema: “Den här gången var jag inte det minsta osäker, istället var jag likgiltig för säkerheten. Jag skriver gudom och vill inte veta någonting, jag vet ingenting. I andra stunder är min okunnighet en avgrund som jag hänger ovanför.”

Gunzi Holmström arbetar intuitivt och utgår från sina egna upplevelser av den andliga dimensionen, av livets helighet och kosmos’ mysterium, samt människans förhållande till naturen. I sina målningar är hon särskilt intresserad av den symbolistiska och surrealistiska traditionen och det medeltida visuella berättandet. På utställningen visas olje- och vattenfärgsmålningar och en skulptur. Holmström inledde sin karriär som video- och installationskonstnär, och har visat sina verk i konstmuseer, gallerier och festivaler i hemlandet och utomlands i över tjugo länder. Hon har studerat i Åbo Ritskola och i Valands konstakademi (MFA). Holmströms tredje offentliga verk Svampen invigdes nyligen i Kulturcentret Hanaholmens konstpark. Det interaktiva konstverket består av en olivgrön bronsskulptur med en drömmande och suggestiv ljudvärld. Biosensorer under marken fångar upp signaler från kommunikationen mellan mycel och trädens rötter.

Utställningen och konstboken har understötts av TAIKE, Nygréns stiftelse, Konstsamfundet och Svenska kulturfonden.

Konstnärens hemsida: www.gunholmstrom.com

The Cloud of Unknowing

The exhibition is inspired by the meditation book The Cloud of Unknowing which was written in the 14th century in England, probably by a monk or a priest. The author states that it is fruitless to seek the truth of existence through the intellect – it must be done with love and be a naked step into what is hidden in darkness and unknown. “Don’t think – love!” In connection with the exhibition, the book “Gunzi Holmström – maalauksia målningar paintings 2013 2023”, with text by curator Juha-Heikki Tihinen, is released. The book can be bought in the gallery or directly from the artist. Tihinen quotes a text by Georges Bataille that describes the exhibition’s theme well: “No uncertainty this time, but an indifference towards certainty. I write divinity, not wanting to know anything, not knowing anything. At other times, my ignorance was the abyss over which I was suspended.”

Gunzi Holmström works intuitively and her art is based on her own experiences of the spiritual dimension, pondering the sanctity of life and the mystery of the cosmos, as well as man’s relationship with nature. In her paintings, she is particularly interested in the symbolist and surrealist tradition and medieval visual storytelling. The exhibition features oil and watercolor paintings and a sculpture. Holmström began her career as a video and installation artist, and has shown her works in art museums, galleries and festivals in Finland and abroad in over twenty countries. She has studied at Turku Art Academy and Valand Academy of Art (MFA). Holmström’s third public work The Mushrooms was recently inaugurated in the Art Park of Hanaholmen Cultural Centre. The Mushroom is an interactive artwork that combines an olive-green bronze sculpture with a dreamy, evocative soundworld. Underground biosensors pick up communication between a fungus mycelium and tree roots.

The exhibition and the art book have been supported by TAIKE, Nygrén’s foundation, Konstsamfundet and Svenska kulturfonden.

Homepage of the artist: www.gunholmstrom.com

Hjärtrot

Jag hittade en stubbe i diket som liknar ett hjärta.

Tog den med hem.

Sen flyttade en stekel in.

Den goda pollinatoren.

Det är hennes hem nu.

Där i hjärt-rotens kammare

sover stekeln och hennes puppor sin vintersömn.

Statens konstkommission för visuell konst motiverade mitt Statspris för Bildkonst 2020 på följande vis:

Maria Duncker (f. 1963) är en exceptionellt mångsidig bildkonstnär. De senaste åren har hon setts framför allt som skapare av experimentella video- och medieverk, av vilka ett färskt exempel är verket Hevonen on häst på Galleria Sinne 2019. Det väsentliga i Dunckers produktion är ett djupt samband med och respekt för naturen och ekologi – redan innan dessa teman blev huvudström inom konsten.

Ursprungligen är Duncker utbildad till keramikkonstnär och skulptör. Många av hennes verk anknyter till scenkonstens kontexter. Verken förenas av en säregen helhetsmässighet, som konstverk byggda i paketbilar, offentliga konstverk på Sundholmsstranden och folkdräktsverk gjorda av plastpåsar. Därtill har hon varit kurator för och genomfört tvärkonstnärliga festivaler.

Visuaalisten taiteiden toimikunta perusteli Kuvataiteen Valtionpalkintoani 2020 seuraavasti:

Maria Duncker (s. 1963) on poikkeuksellisen monialainen kuvataiteilija. Viime vuosina hänet on nähty ennen kaikkea kokeellisten video- ja mediateosten tekijänä, joista tuoreena esimerkkinä Hevonen on häst -teos Galleria Sinnessä vuonna 2019. Dunckerin tuotannossa oleellista on syvä yhteys ja kunnioitus luontoon ja ekologiaan – jo vuosikausia ennen kuin teemoista tuli taiteen valtavirtaa.

Alun perin Duncker on saanut keramiikkataiteilijan ja kuvanveistäjän koulutuksen. Monet hänen teoksistaan kytkeytyvät esitystaiteen konteksteihin. Teoksia yhdistää omintakeinen kokonaisvaltaisuus, kuten pakettiautoihin rakennetut taidetapahtumat, julkisen taiteen teokset Salmisaarenrannassa ja muovipusseista tehdyt kansallispukuteokset. Lisäksi hän on kuratoinut ja toteuttanut poikkitaiteellisia festivaaleja.

Sweetheart

II found a stump in the ditch that looked like a heart. 

The National Council for Visual Arts justified my State Prize for Fine Arts 2020 as follows:

Maria Duncker (b. 1963) is an exceptionally multidisciplinary visual artist. In recent years, she has been seen primarily as a creator of experimental video and media works, a recent example of which was the Hevonen on häst work at Gallery Sinne in 2019. Essential to Duncker’s work is a deep connection to and respect for nature and ecology – long before the themes became mainstream art.

Originally, Duncker was trained as a ceramic artist and sculptor. Many of her works are connected to the contexts of performance art. The works are united by an original holisticness, such as art events built in vans, works of public art in Salmisaarenranta and national costumes made of plastic bags. In addition, she has curated and implemented interdisciplinary festivals.

Näyttely esittelee neljän keramiikkataiteilijan Åsa Hellmanin, Eliisa Isoniemen, Kirsi Kivivirran ja Johanna Rytkölän tulkintoja maisemasta. Näyttelyssä on esillä veistoksia, seinäteoksia, installaatioita ja vateja. Taiteilijoiden monimuotoinen yhteistyö on jatkunut pitkään. Kotimaisten näyttelyiden lisäksi ryhmän toiminta on kansainvälistä ja teoksia on ollut esillä mm. Milanossa, Faenzassa, Tukholmassa ja Heidelbergissä. Tätä näyttelyä suunnitellessa peiliksi nousi maisemia dreijatuille esineille maalannut keraamikko Gerda Thesleff (1871–1939). Ryhmän yhteistyöhön on kuulunut mm. työskentely Murolen ja Alasenjärven maisemissa.

Åșa Hellmanin aihepiiriin kuuluu maisemia ja luonnonvoimiin liittyviä ilmiöitä; lumimyrskyjä, sadetta, kasvillisuutta ja vedenelämää. Kuvatessaan maisemaa saveen hän samanaikaisesti kuvaa ilmiöitä luonnossa sekä hänen omaa sielunmaisemaansa.
www.asahellman.net

Eliisa Isoniemen teos ”Karjan evakkomatka” kuvaa sodan maisemaa, jossa naiset kävelivät karjan kanssa satoja kilometrejä evakkoon Karjalasta toisen maailmansodan aikana. ”Kasvoilla” teoksissa maisema asettuu kasvoille värein ja lasittein. Veistokset kuvaavat sään kokemista eri aistein: auringon välke ja tuuli tuntuvat iholla, hengitys tuo mukanaan kevään tuoksun, ahava kirpaisee poskilla. www.eliisaisoniemi.com

Kirsi Kivivirta Kaupungistuva maisema, elinympäristö, sen arkkitehtuuri ja arkisetkin tilat ovat Kirsi Kivivirran työskentelyn sisällön ja muodon lähtökohtia. Lukuisista paloista koostuvat teokset ovat usein monokromaattisia ja perustuvat toistoon. Teoksissa maisemallinen horisontti muodostaa rauhoittavan tekijän www.kivivirta.com

Johanna Rytkölän teosten aiheina ovat meret ja järvet osana maisemaa, maailman vesien nykytila ja vesi henkilökohtaisina muistoina ja kokemuksina. Öljymäiset, roiskuvat ja valuvat keraamiset lasitukset viimeistelevät lopputuloksen. Rytkölän teoksille on luonteenomaista selkeät muodot ja leikkisyys. www.rytkola.fi

Näyttelyä on tukenut Taiteen edistämiskeskus Taike

LANDSCAPES ON CLAY: ÅSA HELLMAN, ELIISA ISONIEMI, KIRSI KIVIVIRTA, JOHANNA RYTKÖLÄ

The exhibition presents interpretations of the landscape by four ceramic artists: Åsa Hellman, Eliisa Isoniemi, Kirsi Kivivirta and Johanna Rytkölä. The exhibition features sculptures, wall art works, installations and vases. The artists have a long history of multidisciplinary collaborations. In addition to domestic exhibitions, the group’s activities are international, and works have been exhibited in Milan, Faenza, Stockholm and Heidelberg.

ÅSA HELLMAN’S  subjects include landscapes and natural phenomena: snowstorms, rain, vegetation, and water life. By depicting the landscape in clay, she simultaneously depicts phenomena in nature and her own soul landscape. www.asahellman.net

ELIISA ISONIEMI’S  “Karjan evakkomatka” (“Cattle Evacuation Journey”) depicts a wartime landscape where women walked hundreds of kilometres with their cattle to evacuate Karelia during World War II. In the works  ”Kasvoilla” (“On faces”), the landscape is placed on the face with colours and glazes. The sculptures depict the experience of the weather through different senses: the flicker of the sun and the wind on the skin, the smell of spring on the breath, the sting of wolverine on the cheeks. www.eliisaisoniemi.com

KIRSI KIVIVIRTA The urbanizing landscape, living environment, its architecture and even everyday spaces are the starting points for the content and form of Kirsi Kivivirta’s work. Her works, which consist of numerous pieces, are often monochromatic and based on repetition. In the works, the scenic horizon forms a calming element. www.kivivirta.com

JOHANNA RYTKÖLÄ’S  works focus on seas and lakes as part of the landscape, the current state of the world’s waters and water as personal memories and experiences. Oily, splashing and dripping ceramic glazing complete the final result. Rytkölä’s works are characterised by clear forms and playfulness. www.rytkola.fi

The exhibition is supported by the Arts Promotion Centre Taike