Juhani von Boehm: Uusia maalauksia

Grand Canal, 2022, öljy levylle liimatulle kankaalle, 19×24 cm

Juhani von Boehmin näyttely Galleria A2:ssa koostuu uusista vuosina 2023-2024 syntyneistä öljymaalauksista. Suurin osa maalauksista on asetelmia, jotka ovat saaneet vaikutteita taiteilijan ”kotijumalan” G. Morandin taiteesta sekä sodan jälkeisestä suomalaisesta modernismista. Vesi on taiteilijalle tärkeä elementti osana maisemamaalauksia. Näyttelyn maisema-aiheet ovat peräisin Välimereltä. Kolmantena tärkeänä aihepiirinä ovat henkilökuvat, joita on näyttelyssä kaksi kappaletta.

NEW PAINTINGS

Juhani von Boehm’s exhibition at Gallery A2 consists of all-new oil paintings created between 2023-2024. The majority of the paintings are still life arrangements, influenced by post-war Finnish modernism and the work of Boehm’s idol, the Italian painter and printmaker Giorgio Morandi. Water plays an important part in Boehm’s landscape paintings, and work depicting scenes from the Mediterranean coast, alongside two examples of Boehm’s portraiture, can also be seen in the exhibition.

Heli Heikkinen: Ruoho asfaltin raosta

MATKAN TARKOITUS, öljy kankaalle, 75 x 92cm, 2023

VIELÄ TÄNÄ ILTANA, öljy kankaalle 100 x 140cm, 2023

HELMIKUUN AURINKO, öljy kankaalle, 45 x 55cm, 2023

PYÖRÄ, öljy kankaalle, 75 x 100cm, 2024

LASIPALATSISSA, öljy kankaalle, 75 x 100cm, 2023

PITKÄ SILTA, öljy kankaalle, 45 x 55cm, 2023

IKKUNAT, öljy kankaalle 70 x 90cm, 2024

Maalaamalla tulkitsen tunnelmia ympärilläni. Teosten henkilöhahmot ovat usein melko nuoria, lapsiakin. Elämä on edessäpäin.

Aloitin näyttelyn työstämisen vajaa pari vuotta sitten. Venäjä oli hyökännyt Ukrainaan ja moni muukin uhka alkoi yhä selvemmin näyttäytyä totena. Sodat lisääntyvät, lajeja katoaa ja elämiseen kelpaava maa kutistuu aina vain. 

Ei tullut parempia aikoja. Uusia helvettejä rysähtää maan päälle.

Ja kuitenkin. Valo osuu vastapäiseen seinään ja sen väri muuttuu. Ihmeellistä. Minussa, meissä, asuu voima: elämä. Se tunkee kuin ruohonkorret asfaltin raosta.

Ikkunassa ruudulla näkyy paikan päällä tabletille piirrettyjä kevättalvisia ja syksyisiä piirroksia Katalonian Maresmesta, joka on rannikkokaistale Barcelonasta koilliseen.

 

LIKE GRASS THROUGH ASPHALT


Through painting, I interpret moods around me. The characters in these works are often rather young, some even children. Their lives are ahead of them.
 
I started working on this exhibition just shy of two years ago. Russia had invaded Ukraine. Other threats, too, felt increasingly real: more wars, species going extinct and ever-shrinking habitable zones.
 
Things didn’t get any better. New hells keep crashing down.
 
And still. Light hits an opposing wall, making it change colour. It’s all rather a wonder. A force lives within me. Within us. Life itself. Like blades of grass cracking through asphalt.
 
 
On the screen in the window, there is a series of spur-of-the-moment early spring and autumn drawings, made on a tablet, from Maresme, a county to the northeast of Barcelona on the Catalan coast.

Heli Heikkisen maalausten yhteyteen luotu näytelmäsarja

NOIN 9 RAKKAUSKIRJETTÄ

on opastettu museokierros Annan ja Marian rakkaussuhteiden arkistoon.

Se on luentoesitys, jossa he esittävät rakkauskirjeitä rakastetuilleen sekä rakkaudelle ja koettavat purkaa, mitä oikein tapahtui?!

 Teos koostuu teksteistä, esineistä, kuvista ja näytellyistä kohtauksista ja pohjaa muistoihin ja muihin luotettaviin lähteisiin. Teos rakentuu taiteilija Heli Heikkisen maalausten rinnalle.

 Näyttelykierroksen sosiaalisessa tilanteessa todentuu, kuinka käsitykset rakkaudesta eivät kuulu vain yksityisen piiriin, vaan ovat myös yhteisesti rakennettuja, yhteiskunnallisia konstruktioita.

Katsojat voivat myös jättää omat, nimettömät rakkauskirjeensä teokseen.

 

TYÖRYHMÄ:

Anna Böhm ja Maria Oiva

www.annaelisabohm.com

www.mariaoiva.com

ESITYSPÄIVÄT:

13.2. klo 19.00

15.2. klo 19.00

16.2. klo 19.00

17.2. klo 17.00

23.2. klo 19.00

24.2. klo 19.00

LIPUT:

https://www.ticted.com/fi/search/theatre

Pääsylippu: 15€

Pääsylippu ammattilainen/opiskelija/työtön/eläkeläinen: 12€

Kannatuslippu: 35€

 ESITYSPAIKKA:

Galleria A2, Annankatu 12

00120 Helsinki

Eero Markuksela: Siveltimen veto

Tussimaalauksia ja tussimaalausinstallaatio

Eero Markukselan näyttely SIVELTIMEN VETO lähtee itäaasialaisen tussimaalauksen pitkästä traditiosta, jonka taustalla on luonnonfilosofian näkemys luonnosta ja ympäristöstä eriytymättömänä kokonaisuutena. Maalaukset ja installaatio kertovat mustavalkoisen materiaalin rajattomista mahdollisuuksista. Tässä taiteen tekemisen traditiossa ympäristön tarkkailu on kehollista läsnäoloa tavoitellen ympäristöä energisenä kokonaisuutena. Näin ei myöskään tehdä eroa erilaisten ilmaisutapojen kuten maalaamisen ja kirjoittamisen välillä, vaan samasta työskentelyn maailmasta voi syntyä sekä visuaalisuutta että kirjoitettua tekstiä. 

Eero Markuksela on toteuttanut itäaasialaiseen tussimaalaukseen liittyvää taideprojektiaan eri muodoissa alkaen vuodesta 2006. Hän on projektin myötä tehnyt seitsemän työskentely- ja näyttelymatkaa eri puolille Kiinaa. Markukselan paneutuminen paikallisen taiteen juurille on johtanut hänet kuvan, merkin ja tekstin rinnastuksiin. Hän on löytänyt tästä itseään vastaavan maailman. Tussimaalauksen traditio on merkittävästi vaikuttanut hänen näkemykseensä maalaustyöskentelystä, joka perustuu luonnon havainnointiin. Markuksela on kehittänyt välitöntä työskentelyä luonnossa, jossa pyritään spontaaniin yhteyteen luontokokemuksen kanssa.

Eero Markukselan monialainen tuotanto liittyy sekä visuaaliseen että kirjalliseen työskentelyyn. Hänen tuotantonsa sisältää maalauksia, maalausinstallaatioita, valokuvia ja julkaistuja kirjoja. Hän on julkaissut kolme kirjaa, joista viimeisin on Kotiinpaluu kirjaillussa silkkiviitassa, Yi jin huan xian, (2020, Basam Books). Markukselan kirjat perustuvat havaintoihin ja kokemuksiin Kiinasta – tussimaalauksia tekevänä taidemaalarina ja valokuvia ottavana vaeltajana. Hänen kirjoissaan rinnastetaan tekstiä ja valokuvaa. Porin taidemuseon julkaisusarjassa on toteutettu kirjat Oppineen kiinalainen puutarhaSuuri nauru Milo Fon kanssa (2018) ja Vertauskuvakellot (2014).

The ideas behind Eero Markuksela’s exhibition BRUSH STROKE derive from a long tradition of East Asian ink painting. The paintings and installation tell a story of the unlimited possibilities of black and white material. Underlying East Asian ink painting is a natural philosophical outlook of nature and the environment as an undifferentiated entity. In this tradition of art, the observation of the environment seeks the environment as an energetic ensemble through bodily awareness. Rather than differentiating between different types of expression like painting and writing, both the visual and written can come into being from the same medium.

Eero Markuksela’s East Asian ink painting derived art project has taken many forms since 2006. Alongside the project, he has made several work and exhibition trips all around China. Delving into the roots of East Asian art has led Markuksela to the juxtaposition of picture, sign and text. Here he has found a worldview that matches his own. The tradition of ink painting, which is based on perceiving nature, has informed his position on painting. Markuksela has cultivated a way of working in nature where one strives for a spontaneous experience with it.

The versatile works of Eero Markuksela are based both on visual and written production. His work entails paintings, painting installations, photographs and published books. Markuksela has published three books, the latest being Kotiinpaluu kirjaillussa silkkiviitassa, Yi jin huan xian, (2020, Basam Books). His books are based on his observations and experiences of China – as an artist painting ink paintings as well as a wandering photographer. In his books parallels are drawn between text and photography. Books published under the art museum of Pori include Oppineen kiinalainen puutarha, Suuri nauru Milo Fon kanssa (2018) and Vertauskuvakellot (2014).

Kirsikan kukat ja luumupuu, 2023 70×50 cm

Kirsikkapuu 2022, 67 x 46, 138 x 56cm

Kirsikkapuun kukat ja luumupuu, 2023 70×50 cm

Luumupuu, 2023 70×50 cm

Alexander Reichstein: REPAIRING THE IRREPARABLE

Valokuvaaja: Eino Pessi

Ukrainaa ajatellen – Empathy with Ukraine 

Näyteikkunanäyttely on katsottavissa 24/7 – Window exhibition is viewable 24/7

Tervetuloa sisään – Welcome inside 4.1. & 10.1.2024 12-17

 

“Projektini on syntynyt Ukrainan uutiskuvien vaikuttamana. Valokuvat sodan kauhuista muistuttavat siitä, kuinka herkkä, särkyvä ja haavoittuvainen ihmisen elämä on. Rakas koti voi hetkessä muuttua raunioiksi. Ihmiselämä, suunnitelmat, haaveet ja toiveet menevät sirpaleiksi. En voi olla ajattelematta Ukrainan sotaa koko ajan ja samalla terrori-iskuja ja sotaa Israelissa ja muualla. Teokseni ovat toivoton ja turha yritys korjata, parantaa, palauttaa sitä mikä on mennyt lopullisesti rikki, tuhoutunut, kuollut.”

“Live news streaming and images from the war in Ukraine were the main influences on this project. Photographs of the horrors of war remind us how gentle, fragile and vulnerable people’s lives are. A precious home can turn into ruins in an instant. Human life, plans, dreams and wishes can be smashed, crashed, and shattered to pieces. The war in Ukraine is constantly on my mind and so are recent  terrorist attacks and wars in Israel and elsewhere. These works of art are hopeless and even futile attempt to repair, improve and restore what has been ruined, entirely broken and destroyed.”

www.reichstein.name

Merja Parikka: Life’s Canvas

Aris Arusa, 2021-23, tempera, öljy, 80 x 61 cm

Katso ihmistä, 2021-23, tempera, putrido, 90 x 116 cm

 

Jaakobin paini, 2022, vesiväri, guassi, 62 X 46 cm

Muutama hipaisu, 2021-23,  guassi, vesiväri, 35 x 54cm

Häslinki, 2021-23, öljy, 85 x 85cm

Mushtaq, 2026, piirros, 30 x 40 cm

Hyvikset ja pahikset, 2022, tussiterä, 20 x 26cm

Katson maalausta. Se kiinnittyy kuva-aiheiltaan ja maalaustekniikaltaan hämmentävän konkreettisesti länsimaisen taidehistorian suuriin teoksiin 1400-luvulta eteenpäin olematta niiden kopio tai edes pastissi. Mitä minun tulisi ajatella maalauksen äärellä?

Taidemaalari Merja Parikka on melkein koko uransa hyödyntänyt taidehistoriasta tuttujen merkkiteosten kuvastoa. Hän on poiminut teosten kuvasisällön ajattomuuden ja ehtymättömyyden sekä yhdistänyt ne oman elämänsä kokemuksiin. Parikka lienee parhaiten tunnettu juuri omakuvistaan, joiden raadollinen paljastavuus, jos vain uskaltaa katsoa, vertautuu vaikkapa Frida Kahlon omaelämänkerrallisiin maalauksiin.Parikka onkin vienyt teostensa subjektiivisuuden niin äärimmilleen, että se on muuttunut universaaliksi.

Uudessa näyttelyssään Parikalla on aikaisempaa vähemmän omakuvia. Niissä hän näyttää löytäneen uutta lempeyttä itseään kohtaan. Taitelijan katse on siirtynyt entistä enemmän itsestä pois kohti ympärillä olevaa. Kysymystä naisen roolista miehen katseen ja tekojen objektina Parikka on tutkinut ja kommentoinut taiteessaan pitkään. Maailman peitelty petollisuus ja karnevaalimainen pinnallisuus nousevat hyvin esille tässäkin näyttelyssä, esimerkiksi maalauksissa Jaakobin paini ja Häslinki tai Raamatun tapahtumista nousevissa aiheissa. Mutta tärkeimmäksi havainnoksi jää ihmisen kaipuu tulla rakastetuksi. Näyttelyn nimi Life’s Canvas, elämän maalauskangas, tiivistää näitä sisältöjä hyvin.

Parikan maisema on pastoraalinen, vaikka siinä olisi oman aikamme merkkejä. Aiemmin hänen maalaustensa maisemat olivat lähes autioita, taustalla kaukaisuuteen hiipuvia. Nyt ne ovat alkaneet tulla lähemmäksi ja täyttyneet toisiinsa yhteyttä hakevista ihmisistä. Merja Parikka osoittaa, että hyvin tarkkakaan figuratiivisuus ei ole aikamme kuvavirrassa vanhanaikaista vaan terävän katseen paljastama todellisuus on ajatonta.

Arto Jurttila

 

I am looking at a painting. The motifs of the painting and its technique take me directly – in a bewilderingly concrete way – to the great works of Western art history from the 15th century onwards, without being a copy or even a pastiche. What should I think while looking at the painting?

Throughout her career, the painter Merja Parikka has drawn on the imagery of familiar iconic works from art history. She has extracted the timelessness and inexhaustibility of the pictorial content from those works and combined them back with her own life experiences. Parikka is probably best known for her self-portraits, the brutally unveiling boldness of which, if we just dare to look, is comparable to the autobiographical paintings of, say, Frida Kahlo. Parikka has taken the subjectivity in her works to such extremes that it has become universal.

In her new exhibition, Parikka has fewer self-portraits than before. She seems to have found new gentleness towards herself in them. However, the artist’s gaze has shifted more and more towards her surroundings from her own personal self. Parikka has already long studied and commented on the role of woman as an object of the male gaze and action in her art. The hidden treacherousness and carnivalesque superficiality of the world are also very much present in this exhibition; for example, in the paintings such as Jacob’s Wrestling and Hassle, or in the themes emerging from biblical events. But after all, the human yearning desire to be loved remains the most important observation in her new works. The title of the exhibition, Life’s Canvas, very well sums up these themes.

Parikka’s landscapes are pastoral, even if there are signs of our own time in them. In the past, her landscapes were almost deserted, fading into the distance in the background. Now they have begun to come closer, filled with people seeking contact with each other. Merja Parikka demonstrates that amidst today´s flow of images, figurative precision is not by any means old-fashioned, and the reality revealed through deep observation is timeless.

Arto Jurttila