Timo Tolonen: Nocturne

Turis­tit, 2022, öljy­vä­ri kan­kaal­le, 83 x 210 cm.

Timo Tolo­sen öljy­vä­ri­maa­lauk­sis­sa urbaa­ni Hel­sin­ki syk­kii yöl­li­ses­sä lois­tos­saan. Talot sei­so­vat tum­mi­na kuin var­tios­sa, ainoas­taan jois­sain ikku­nois­sa näkyy him­me­ää valoa. Mai­nos­kyl­tit, auto­jen valot ja satees­sa kiil­tä­vä asfalt­ti saa­vat pää­osan täs­sä värik­kääs­sä näy­tel­mäs­sä. Ben­sa-ase­mat hou­kut­te­le­vat katu­jen kii­tu­rei­ta kirk­kail­la valoil­laan. Var­jois­sa vael­ta­va jalan­kul­ki­ja voi tun­tea itsen­sä sivul­li­sek­si ja yksi­näi­sek­si täs­sä karusellissa.

Näyt­te­lyn lähes mus­ta-val­koi­sis­sa tai­dok­kais­sa puu­piir­rok­sis­sa elä­vä vii­va toi­mii kuin väri ja luo vah­vaa tun­nel­maa. Etsaus­ten värit ja vii­vat tuot­ta­vat pai­koi­tel­len lähes psy­ke­dee­li­siä mai­se­mia, joi­ta voi­si kuvi­tel­la näke­vän­sä pit­käk­si venäh­tä­neen illan jälkeen.

Timo Tolo­nen (s. 1977) on iisal­me­lai­nen graa­fik­ko ja tai­de­maa­la­ri. Täs­tä huo­li­mat­ta hän van­git­see pää­kau­pun­gin syket­tä yhtä elä­väs­ti ja tun­nis­tet­ta­vas­ti kuin pal­jas­jal­kai­nen helsinkiläinen.

 

Urban Hel­sin­ki pul­sa­tes in all its noc­tur­nal bril­liance in Timo Tolonen’s works in oil: buil­dings stand dark and broo­ding like a body­guard, only in some win­dows is a dim light visible. Adver­ti­sing signs, cars’ head­lights and asp­halt glis­te­ning in the rain play the lead role in the vibrant sce­ne. With their dazz­ling lights pet­rol sta­tions bec­kon the spee­ding cha­riots of the city streets. Pede­strians making their way in the sha­dows may well feel like lone­ly bys­tan­ders in this carousel.

In the mas­ter­ly, almost black and whi­te woodcuts on display in the exhi­bi­tion the­re is a vigo­rous line that works like colour to crea­te an ani­ma­ted atmosp­he­re. The etc­hings’ colours and lines at times con­ju­re up almost psyc­he­de­lic landsca­pes, like somet­hing one might ima­gi­ne having seen after a long night out on the town.

Timo Tolo­nen (born 1977), a nati­ve of Iisal­mi, is a grap­hic artist and pain­ter. Des­pi­te his ori­gins, he cap­tu­res the pul­sa­ting life of the capi­tal just as vivid­ly and recog­nizably as a born-and-bred Hel­sin­ki resident.

Juha Inkinen: Vaihtoehtoisia menneisyyksiä (Studio)

Kol­laa­si­ni vai­kut­ta­vat his­to­rial­li­sil­ta doku­men­teil­ta, mut­ta fak­tat eivät näy­tä pitä­vän paik­kaan­sa. Häi­rit­se­vät ele­men­tit ja yhteen­kuu­lu­mat­to­muu­det kol­hi­vat toisiaan.

Nämä kuvat ovat kui­ten­kin tot­ta, sil­lä jos­sain kaik­ki, mikä yleen­sä voi tapah­tua luon­non­la­kien puit­teis­sa, tapah­tuu. Olem­me ole­mas­sa moni­na eri ver­sioi­na rin­nak­kai­sis­sa maa­il­man­kaik­keuk­sis­sa.

Mul­tiu­ni­ver­su­mi on äärel­li­nen tai ääre­tön mää­rä maa­il­man­kaik­keuk­sia, joka sisäl­tää koko fyy­si­sen todel­li­suu­den ja sitä sää­te­le­vät lait. Mui­ta, mei­dän maa­il­man­kaik­keu­tem­me ohel­la mul­ti­ver­su­miin kuu­lu­via kaik­keuk­sia kut­su­taan rin­nak­kai­sik­si maailmankaikkeuksiksi.

Mul­ti­ver­su­min mah­dol­li­suus on nos­ta­nut esiin monia niin tie­teel­li­siä, filo­so­fi­sia kuin teo­lo­gi­sia­kin kysy­myk­siä.”

Juha-Pek­ka Inki­nen (s. 1955) on Hel­sin­gis­sä asu­va ja työs­ken­te­le­vä valo­ku­vaa­ja. Hän on jul­kais­sut mm.
seu­raa­vat valo­ku­va­kir­jat: Pysäk­kiai­ka­kir­jat sekä Miten tava­rat ovat — sisus­ta­mi­sen toisinajattelijoita.

 

Alter­na­ti­ve Pasts

’My col­la­ges are influenced by his­to­rical docu­ments, but the facts don’t seem true. Dis­tur­bing and unre­la­ted ele­ments collide.

The­se pain­tings are nonet­he­less true to life because somew­he­re in them eve­ryt­hing which could pos­sibly occur wit­hin the bounds of the laws of natu­re does hap­pen. We exist in many dif­fe­rent ver­sions in paral­lel universes.

The mul­tiu­ni­ver­se is a fini­te or infi­ni­te num­ber of uni­ver­ses that compri­ses all phy­sical rea­li­ty and the laws which regu­la­te it. Uni­ver­ses belon­ging to other mul­tiu­ni­ver­ses exis­ting along­si­de our own are cal­led paral­lel universes.

The pos­sible exis­tence of a mul­tiu­ni­ver­se has been pos­tu­la­ted repea­ted­ly in con­nec­tion with scien­ti­fic, phi­lo­sop­hical and tech­no­lo­gical questions.’

Juha-Pek­ka Inki­nen (born 1955) is a pho­to­grap­her who lives and works in Hel­sin­ki. He has publis­hed a num­ber of pho­to­grap­hy books inclu­ding Pysäk­kiai­ka­kir­jat (‘Sta­tion chro­nicles’) and Miten tava­rat ovat sisus­ta­mi­sen toi­si­na­jat­te­li­joi­ta (‘How objects are—interior deco­ra­tion for dissidents’).

 

 

Jarmo Helppi: Nonsense

The Cave, 2022, öljy kan­kaal­le, 60 x 80 cm

Jar­mo Help­pi (s. 1959 Hel­sin­gis­sä) on Hel­sin­gis­sä asu­va ja työs­ken­te­le­vä kuva­tai­tei­li­ja. Help­pi val­mis­tui Vapaas­ta tai­de­kou­lus­ta vuon­na 2000. Hänen maa­lauk­sil­leen on tun­nuso­mais­ta run­sas yksi­tyis­koh­tien käyt­tö, jos­ta koko­nai­suus muodostuu.

Käy­tän töis­sä­ni enim­mäk­seen öljy­vä­re­jä. Vii­me aikoi­na jon­kin ver­ran myös akryy­li­vä­re­jä. Tyy­li­ni ja tek­niik­ka­ni ovat eri­lai­sia eri teok­sis­sa. Yhtei­se­nä teki­jä­nä on värik­kyys. Aiheet tau­lui­hi­ni saan mei­tä ympä­röi­väs­tä maa­il­mas­ta, sen kau­neu­des­ta ja kauheudesta.

 

Jar­mo Help­pi (b. 1959 in Hel­sin­ki) is a visual artist who lives and works in Hel­sin­ki. Help­pi gra­dua­ted from The Free art school in Hel­sin­ki in 2000. His pain­tings are cha­rac­te­rized by a rich level of detail, from which the who­le is formed.

In my work I main­ly use oil colours. Late­ly to some extent also acry­lic colours. My sty­le and tech­nique are dif­fe­rent in dif­fe­rent works. The com­mon fac­tor is the rich­ness of colour. The sub­jects for my pain­tings I get from the world around us, its beau­ty and horror.

Otto Kasvio: Julkinen salaisuus

Roomalaisen kuun tarina, 2022, hiili paperille

Otto Kas­vio (s. 1976 Tam­pe­re) on opis­kel­lut kuva-arte­saa­nik­si Kaa­ri­sil­lan kol­mi­vuo­ti­ses­sa kou­lu­tuk­ses­sa. Ennen Kaa­ri­sil­lan opin­to­ja hän oli aktii­vi teki­jä Oma Polun tai­de­pa­jois­sa Tam­pe­reel­la. Kaa­ri­sil­lan jäl­keen Otto Kas­vio muut­ti Hel­sin­kiin ja tai­teel­li­nen toi­min­ta siir­tyi Autis­mi­sää­tiön tai­de­pa­joi­hin Vallilassa.

Näyt­te­lys­sä ole­vat pii­rus­tuk­set ovat syn­ty­neet Otto Kas­vion koto­na ja lai­na­työ­huo­neel­la Roi­hu­pel­los­sa. Työs­ken­te­lys­tään tähän näyt­te­lyyn Otto Kas­vio ker­too seuraavaa:

Olen naut­ti­nut tai­teen teke­mi­ses­tä jo pit­kään, ja nau­tin edel­leen. Tera­peut­ti­sen vapaa­ta tai vapaan tera­peut­tis­ta. Jos­kus saan idean jo edel­li­sel­lä vii­kol­la, jos­kus se kehit­tyy työn myö­tä, ja sil­tä välil­tä. Hii­li ja väri­ky­nät tun­tui­vat sopi­van täl­lä ker­taa ajatuksiini.


Otto Kas­vio (b. 1976 in Tam­pe­re) has gra­dua­ted as an arti­san of fine arts in Kaar­sil­ta’s three-year trai­ning. Prior to his stu­dies at Kaa­ri­sil­ta, he was an acti­ve par­tici­pant in Oma Pol­ku’s art works­hop in Tam­pe­re. After the Kaa­ri­sil­ta stu­dies, Otto Kas­vio moved to Hel­sin­ki and his artis­tic acti­vi­ties res­tar­ted at the Autism Foun­da­tion’s art works­hops in Vallila.

The drawings in the exhi­bi­tion were crea­ted at Otto Kas­vio’s home and in the lend stu­dio in Roi­hu­pel­to. About his work for this exhi­bi­tion, Otto Kas­vio says the following:

I have enjo­yed making art for a long time, and I still do. The­ra­peu­tical­ly free or free the­ra­py. Some­ti­mes I get an idea the week befo­re, some­ti­mes it deve­lops with work, and in between. Charcoal and cray­ons see­med to fit my thoughts this time.

Ona Taskinen: Joka yön jälkeen on aamu

Joka yön jäl­keen on aamu, 2022, öljy kan­kaal­le 144 x 177,5 cm

Joka yön jäl­keen on aamu ‑näyt­te­ly koos­tuu öljy­vä­ri- ja akva­rel­li­maa­lauk­sis­ta. Maa­lauk­set poh­jau­tu­vat valo­ku­viin lop­pu­vuo­des­ta 2019 kesään 2022. Kuvat oli­vat muis­tiin­pa­no­ja yön­tun­neis­ta sai­raa­las­sa, aamun­koi­tos­ta ilta­päi­vän aurin­gon valai­se­maan huo­nee­seen. Akva­rel­lei­hin on vali­koi­tu­nut hotel­li­huo­nei­ta ja näky­miä ikkunoista.

Joka yön jäl­keen on aamu ‑nimen voi aja­tel­la totea­muk­se­na, että maa­pal­lo yhä pyö­rii; yö ja päi­vä vaih­te­lee. Näyt­te­lyn nimen voi ymmär­tää toi­veik­kuu­te­na uudes­ta alus­ta ja toi­saal­ta joi­den­kin asioi­den pysy­vyy­te­nä ja jopa kyl­läs­tyt­tä­vä­nä tois­to­na. 2020 vuo­si toi poik­keus­a­jat, jot­ka ovat näil­lä näky­min hel­lit­tä­neet kuin haih­tu­nut uni. Näyt­te­ly tal­tioi yhden ihmi­sen koke­muk­sen tuos­ta kum­mal­li­ses­ta eris­ty­nei­syy­den ajas­ta, jon­ka kal­tais­ta tus­kin enää tulem­me kokemaan.

Bio: Ona Tas­ki­nen (s.1977 Rii­hi­mä­ki) asuu ja työs­ken­te­lee Hel­sin­gis­sä. Tas­ki­nen on opis­kel­lut Tai­dey­li­opis­ton Kuva­tai­dea­ka­te­mian maa­lauk­sen mais­te­rio­pin­nois­sa 2015 — 2017 ja val­mis­tu­nut 2009 Lah­den Ammat­ti­kor­kea­kou­lun Tai­deins­ti­tuu­tis­ta Kuvataiteilijaksi.

Hänen teok­si­aan on näh­ty muun muas­sa A2 Gal­le­rias­sa syk­syl­lä 2018, Kuvan kevääs­sä Exhi­bi­tion Labo­ra­to­rys­sä 2017, Exhi­bi­tion Labo­ra­to­ry Pro­ject Roo­mis­sa Unen­kal­tai­nen näyt­te­lys­sä 2017. Tas­ki­sen maa­laus­ten aiheet ovat usein hyvin elo­ku­val­li­sia ja tun­nel­mal­li­sia. Tek­niik­ka­na on taval­li­ses­ti öljy kan­kaal­le ja teok­set on usein teh­ty oikean elä­män mit­ta­kaa­vaan. Nyt avau­tu­vas­sa A2 Gal­le­rian näyt­te­lys­sä on poik­keuk­sel­li­ses­ti myös pie­nem­piä teok­sia ja akvarelleja.

 

 

The exhi­bi­tion After eve­ry night it´s mor­ning pre­sents oil- and waterco­lour pain­tings based on pho­to­graphs from late 2019 to sum­mer 2022. The pho­to­graphs show memo­ries of nights spent in hos­pi­tal and of sun illu­mi­na­ting the room from dawn to the after­noon. The waterco­lour the­mes inclu­de views from hotels rooms and windows.

The tit­le of the exhi­bi­tion After eve­ry night it’s mor­ning can be interpre­ted as a sta­te­ment that the earth is still spin­ning; night and day vary. It can be unders­tood as hope for a new begin­ning or, on the other hand, as cons­tancy and even boring repe­ti­tion. The year 2020 brought excep­tio­nal times, which have eased like a faded dream. The exhi­bi­tion cap­tu­res one per­son’s expe­rience of that stran­ge time of iso­la­tion, the likes of which we are unli­ke­ly to expe­rience again.

BIO: Ona Tas­ki­nen (b.1977 Rii­hi­mä­ki) lives and works in Hel­sin­ki. Tas­ki­nen has stu­died pain­ting at the Aca­de­my of Fine Arts of the Uni­ver­si­ty of the Arts Hel­sin­ki in 2015—2017 and gra­dua­ted as a Visual Artist from the Art Ins­ti­tu­te of Fine Arts of Lah­ti Uni­ver­si­ty of Applied Sciences in 2009.