The death of a young birch

paintings

I’ve been painting landscapes and forests for a long time. Actually, always in some way. My works are paintings with elements of landscape. Kind of interpretations of the landscape. For me, the forest is a world within the world.

The starting point, the idea in my works, is probably always the same. I look for things, details, compositions, colours, shapes, rhythms or contrasts that speak to me, tell me something about being in the world.

The colour grey fascinates me in all its vagueness. It is simultaneously static and mobile, always changing. Its unpredictability is astonishing and thrilling. I’m interested in what we don’t see, what we experience and understand on some other level. Something that reveals itself a little stealthily. Something you have to look slightly aside from to get a feel for it.

grateful, 2024, 90 x 70 cm

jari järnström: Hämärtyvä horisontti, 2025, akryyli, spraymaali ja öljy kankaalle, 100 x 100 cm

Järnströmin teokset syntyvät monivaiheisen prosessin tuloksena, jossa spontaani abstraktio ja harkittu figuratiivisuus kohtaavat. Maalausprosessin alussa taiteilija käyttää akryylimusteita, akryyli- ja spraymaaleja action painting -tekniikalla, antaen hetken energian ja vapauden virrata kankaalle märkää märälle -tekniikkaa hyödyntäen. Tämän jälkeen Järnström jatkaa työskentelyä öljyväreillä, jolloin ilmaisu muuttuu hitaammaksi ja kontrolloidummaksi. Lopputuloksena syntyy teoksia, joissa abstraktit ja esittävät elementit käyvät vuoropuhelua. Osa näyttelyn teoksista ovat abstrakteja sielunmaisemia. Näyttelyn keskiössä ovat ihminen ja ihmisyys moninaisine ulottuvuuksineen, mutta teoksissa on myös tunnistettavia viittauksia maisemaan. Rinnakkaisia todellisuuksia -näyttelyn teokset paljastavat kerroksittain rakentuvan pinnan, jossa viivat, muodot ja värit tanssivat omaleimaista liikettään. Abstraktit osuudet saavat rinnalleen konkreettisia muotoja tai assosiaatioita todelliseen maailmaan, mikä luo jännitteitä ja avaa uusia tulkintamahdollisuuksia katsojalle.

Näyttelyn nimi heijastaa teosten kykyä luoda useita samanaikaisia näkymiä ja tulkintoja. Katsojat voivat löytää maalauksista niin sisäisiä maisemia kuin heijastuksia ulkoisesta todellisuudesta, hämärtäen näiden kahden välistä rajaa. Jokainen teos on henkilökohtainen kutsu löytöretkelle, jossa mielikuvitus ja tunteet pääsevät valloilleen.

Jari Järnström (s. 1960, Lahti) on Helsingissä asuva ja työskentelevä taidemaalari. Hän on opiskellut Kuvataideakatemiassa vuosina 1984–1988 ja 2001–2003, valmistuen kuvataiteen maisteriksi vuonna 2003.

Tuomo klemi: Nimetön, 2025.

Tuomo Klemi on Helsingissä asuva ja työskentelevä kuvataiteilija. Hän on opiskellut kuvataidetta Oriveden opistossa ja Lahden taideinstituutissa. Klemi on käyttänyt teoksissaan vuosien varrella useita materiaaleja ja tekniikoita. Tällä hetkellä esillä olevat teokset ovat valmistuneet viime talven aikana ja niiden materiaaleina on käytetty tasoitemassaa, mustetta, pigmenttejä ja venelakkaa puulevyille.

Näyttelyn teoskokonaisuus on yhtenäinen ja monipuolinen tutkimus tekstuurista, abstraktiosta ja symboliikasta. Mustavalkoinen graafisuus ja harkitusti käytetyt värit sitovat teokset yhteen, vaikka sommitelmat vaihtelevat. Reliefimäisesti työstetyt pinnat ja tiheiden tekstuurien käyttö antaa teoksille vahvan tuntuman ja tuovat mieleen puupiirrokset ja korostavat materiaalin roolia. Tämä viittaa syvään sitoutumiseen materiaalisuuteen ja prosessiin.

Kaaoksen ja kontrollin välillä on jännite, jotkut teokset ovat hyvin strukturoituja kuten “18.4” ruudukkoineen ja vinoviivoineen, kun taas toiset ovat löyhempiä ja eleellisempiä kuten “Candy Monday “tai “Nimetön” teos villapaidan siluetilla.

Temaattisesti kokonaisuudessa on surrealistinen ja hieman absurdi sävy. Villapaitahahmo tuntuu aavemaiselta, ikään kuin se viittaisi poissaoloon tai identiteettiin. Leikkisät banaanimaiset muodot “Lobito Loungessa” lisäävät teokseen oikukkaan, mutta salaperäisen tunnelman. Samaan aikaan nimet herättävät mielikuvia runollisista sattumista, päivämääristä, tunnelmista ja paikoista, jotka jättävät tulkinnanvaraisia mahdollisuuksia.

Kaiken kaikkiaan kokonaisuus tuntuu introspektiiviseltä ja kokeelliselta, ja se kutsuu katsojat vaihtelemaan kuvioiden tunnistamisen ja tunnereaktioiden välillä. Pohjimmiltaan siinä on kerronnallinen tunnelma ilman, että mitään on suoraan sanottu.

– Esma Derdour –
Kewenig Gallery, Palma de Mallorca

RIIKA ANUNDI 

DOMINIKA DROZD

AXEL OEY

DANIEL PALPA

TOARIE STRANDMAN