Näyttelyn nimi Roche rouge – Punainen kallio liittyy työskentelyyni kahdessa paikassa. Toinen paikka on talo ympäristöineen Pariisissa ja toinen paikka on kallio luonnonympäristössä Halikon merenlahdella. Työskentelyni näissä paikoissa johti ajatukseen tuoda ne maalaukseen samanaikaisuutena.

Teosteni lähtökohta on kokemus ympäristöstä sellaisena kuin se tekijälleen näyttäytyy eri tilanteissa.  Paikat ovat olemisen ja oleskelun tiloja, jolloin ne näyttäytyvät elementaarisina maailmoina. Elementaarisuus on ympäristö kokonaisuutena, joka ylittää yksilön oman kokemuksen rajat.

Kysyn teoksissani: Miten ympäristökokemuksessa erilaiset elementaariset maailmat kohtaavat? Taloon, jolla on seinänsä ja kattonsa, kuuluu sisäpuolisen tilan lisäksi myös sen ulkopuolinen tila. Vaikka en näkisi rakennuksen sisään, koen kuitenkin sen sisäpuolisuuden. Talolla on aina oma paikka ympäristössään. Kallio ei ole puolestaan vain seinämä, vaan se on tilallinen kokemuksemme mukaisesti. Se ilmentää kerrostunutta aikaa ja on osana paikan muistia.

Kirje universumilta, 2022, 150×110 cm

The title of the exhibition Roche rouge – Red Cliff relates to my artistic work in two places. One place is a house and its surroundings in Paris and the other is a cliff in a natural environment in Halikko Bay. Working in these places led me to the thought of bringing them into the painting as a simultaneity.

The starting point for my art works is the experience of the environment as it appears to the artist in different situations. Places are spaces of being and staying, in which they appear as elemental worlds. Elementality is the environment as an all encompassing whole, which transcends the limits of the individual’s own experience.

In my art works I ask: How do different elemental worlds encounter in environmental experience? A house with its walls and roof has not only an interior space but also an exterior space. Even if I cannot see inside the building, I still experience its interiority. A house always has its own place in its environment. The cliff, on the other hand, is not just a wall, but is spatial in accordance with our knowledge. It embodies a layered time and is part of the memory of a place.

Maan muisti, 2024, öljyväri, 73×100 cm

MAAN MUISTI

Taiteeni etsii sitä, mikä ihmiselämässä on toistuvaa ja pysyvää. Keskipisteessä on ihminen — kuolevainen jonka arvokkuuden voi tavoittaa hetkessä, erityisessä silmänräpäyksessä, joka avaa suhteen olemisen ehtoihin, myös kuolemaan. Tutkin tätä mysteerin vyöhykettä maalauksen ja piirustuksen keinoin.

Kasvot ja keho — ne olemme me, ja palaamme toistemme kasvoistuvaan kehollisuuteen joka ainoa päivä tietoista elämäämme. Tätä aihepiiriä olen lähestynyt monin eri tavoin pitkin taiteilijanuraani.

Arjen kasvokuva on aina jonkin ainutkertaisen eksistenssin ilmentymä. Tietty ilmetila tekee kasvoista vain hetkellisiä, mutta samalla ne viittaavat koko elettyyn elämään. Eri näyttelyissäni kasvokuvat yhdistyvä kehon kuviin tavoilla, joissa ihmiskasvot – tuo tihentynyt merkitysten kenttä — kohtaavat vartalon karakteristiikan mitä moninaisin muodoin. Eräs teemoistani on ollut elämän pituuden, sen pitkien varjojen ja ihmisen näennäisen kasvamisen – ja kuitenkin sen ehdottoman rajallisuuden— kuvaus.

Rajan teemaa käsittelen myös Maan muisti -sarjassa, joka käsittää yhä kasvavan sarjan maalauksia ja piirustuksia.  Niissä kuvaan eri-ikäisiä ihmisiä ja ihmisten kasvoja maisemassa — maan pulssin sykkeenä, luontoäidin muistissa ja sylissä. Eri ikäisten ihmisten kasvot, heidän ilmetilansa, hetkellinen ajallisuus ja muuttuvaisuus ja ääretön maisema kohtaavat. Kehot ja kasvot tuntuvat kuin syntyvän maisemasta ja toisaalta imeytyvän äiti maan pehmeään vaippaan. Hetkellinen ja pysyvä kohtaavat. Voi ajatella että töissä oleva horisontti avaa näkymän ulottuvuuteen, joka yltää katoavaisen elämän tuolle puolen. Ainoastaan omassa rajallisuudessaan pysyttelevä elämä ei koskaan pysty saavuttamaan täyttymystään.

Taiteilijana pidän arvokkaana ihmiselämän ikuista toistumista ja muuttumattomuutta ja toisaalta yksilöllistä, kosmisia näköaloja vasten silmänräpäyksellistä arvokkuutta. Taiteilijan ja taiteen tradition vuoropuhelu on osa työtäni. Kaikki ajat ovat meissä –aika ja tila katoavat, jäsennämme ja prosessoimme tätä koko elämämme ajan.