Aimo Kanerva: Maalauksia

Kuvaaja: Atte Matilainen

Gal­le­ria A2:lla on ilo esit­tää kesä­näyt­te­lys­sään tai­de­maa­la­ri, pro­fes­so­ri Aimo Kaner­van (1909–1991) maa­lauk­sia ja piir­rok­sia kuu­del­ta eri vuo­si­kym­me­nel­tä. Esil­lä on myös valo­ku­via tai­tei­li­jas­ta työn­sä paris­sa. Aimo Kaner­van muis­toa kun­nioit­taen halut­tiin tai­tei­li­jan teok­sia esit­tää myös nuo­rem­mil­le suku­pol­vil­le, joil­le Kaner­van teok­set eivät ken­ties enää ole niin tuttuja.

Tai­tei­li­jan puo­li­son Aulik­ki Kaner­van kokoel­mis­ta vali­koi­dut teok­set ker­to­vat tai­tei­li­jan suu­res­ta rak­kau­des­ta luon­toon. Suo­ma­lai­sen luon­non lisäk­si tai­tei­li­ja loi teok­sia myös Krei­kas­sa, Islan­nis­sa ja Kri­mil­lä. Vuon­na 1986 Samok­sel­la maa­lat­tu vesi­vä­ri­työ Olii­vi­puu tai­pui­lee ja käpris­te­lee samoin tavoin kuin Lapin vai­vais­koi­vu. Lap­pi oli Kaner­van lukuis­ten mat­ko­jen koh­de. Teok­sia yhdis­tää luon­nos­sa ole­mi­sen koke­muk­set ja havain­noin­ti, joka val­mii­na teok­se­na välit­tyy kat­so­jal­le kuin lahjana.

Näyt­te­lys­sä esil­lä ole­va pie­nem­pi teos­ko­ko­nai­suus on muo­to­ku­vien sar­ja. Vii­meis­tä oma­ku­vaan­sa Kaner­va jat­koi kym­me­nen vuot­ta sen val­mis­tu­mi­seen saak­ka vuo­teen 1988. Yleen­sä Kaner­va valit­si mal­lit itse, mut­ta teki myös muu­ta­mia tilaus­töi­tä. Muusik­ko Pel­le Mil­joo­na kuvaa koh­taa­mis­taan ja mal­lin­na ole­mis­taan seuraavasti:

Syk­syl­lä 1979 Peter von Bagh juon­si Kult­sal­la maa­lai­le­vaan stai­liin­sa kon­ser­tin, jon­ka esiin­ty­jät oli­vat Love Record­sin artis­te­ja eri aika­kausil­ta, välis­sä dio­ja ja tari­naa Suo­mes­ta. Bän­dim­me esit­ti pari bii­siä. Seu­raa­va­na päi­vä­nä Aimo Kaner­van tytär Eeva soit­ti, että tai­tei­li­ja tah­too maa­la­ta muo­to­ku­van Pel­le Mil­joo­nas­ta. Oli kuis­ki­nut tyt­tä­ren­sä kor­vaan ekan bii­sin jälkeen.

Tie­sin Aimon lois­ta­vis­ta Lapin mai­se­mis­ta, mut Lin­nun­lau­lun talos­sa, jos­sa asuin tuo­hon aikaan, bud­jas myös ats­ki­lai­sia jot­ka ker­toi­vat Aimon maa­lan­neen muo­to­ku­vat mm. Mika Wal­ta­ris­ta ja Vei­jo Meres­tä… eli kysees­sä oli tar­jous jos­ta kovin­kaan punk­ka­ri ei kieltäydy.

Istuin kor­kea­sel­käi­ses­sä tuo­lis­sa, rän­tä heit­te­li rät­te­jään töö­lö­läi­sen atel­jeen kat­toik­ku­noi­hin, 70-luvun vii­mei­sen syk­syn har­maa valo. Kan­gas viri­tet­ty teli­nee­seen, värit ja pens­se­lit, mae­stro tontillaan.

Mie haluun maa­la­ta uhman mikä sius­sa on.” A tuon­ko hää sano, mie aat­te­lin et hää on kar­ja­lais­sii, Vii­pu­rist niin­ku miun­ki isä, molem­mat haa­vot­tu soas… Muu­ta Aimo ei haas­tant. Eeva tai Aimon elä­män­kump­pa­ni Aulik­ki piti­vät seuraa.

Mae­stro maa­las aikan­sa, sit peit­ti työn­sä, ei tul­lu mie­leen käy­dä kurk­ki­mas­sa. About kym­me­nen ses­sioo, sit mäkin sain näh­dä min­kä­lai­nen hen­ki­lö Pel­le Mil­joo­na on. Nuo­re­na, van­ha­na ollaan saman­nä­köi­siä, mut tau­luun on kerään­ty­nyt ker­rok­sit­tain kar­maa. Lie­nee­kö uska­lias­ta väit­tää et Aimo maa­las muo­to­ku­vaan ripauk­sen omaa nuoruuttaan?

Aimo Kaner­van siu­naus­ti­lai­suu­des­sa Hie­ta­nie­men täpö­täy­des­sä kap­pe­lis­sa ei puhut­tu. Kai­sa Kor­ho­nen esit­ti Lau­lun kuol­lees­ta rakas­te­tus­ta, sit kai­ut­ti­mis­ta tul­vah­ti lähes kaks­kyt­mi­nuut­ti­nen Bole­ro. Ken­ties noi­den Rave­lin maa­gis­ten sävel­ten sii­vit­tä­mä­nä Aimon sie­lu pur­jeh­ti lapin­tau­lu­jen­sa zeni­läi­seen avaruuteen.

- Pel­le Miljoona