Arja Jämsä: Reuna
SULA
Loiste
Keila
Reuna
Kyynel
REUNA
“Näppäämäni sekunnin osa muuttuu ateljeessani tunneiksi, viikoiksi, vuosiksi. Maalaan maalaamisen ilosta, pudottelen sävyjä kankaalle kunnes palapelini on valmis.
Tämä näyttely alkoi kun mökkitien viereen ilmestyi avohakkuu. Hakkuu laajeni seuraavana vuonna ja uutta laajennusta odotetaan. Metsä muuttui saavuttamattomaksi ryteiköksi,
törröttämään jääneiden pelastajalahojen mustiksi tikuiksi. Mökkitie muuttui paahtavaksi, suojattomaksi, varjottomaksi väyläksi sinne ja sieltä pois.
Kuvasin tien pientaretta, niitä kasveja, jotka selvisivät ja niitä, jotka jäivät silppurin katkomiksi.
Luonnostelin maalauksia ensin villisti, sitten hillitysti ja lopuksi tarkan nautinnollisesti. Yritän maalata niin kauniisti kuin osaan, mutta onko lopputulema kaunis vai kauhea?”
EDGE
“The split-second I capture becomes hours, weeks, years in my studio. I paint for the joy of painting, dropping hues onto canvas until my puzzle is complete.
This exhibition began when a clear-cut appeared beside the cottage road. The cutting expanded the following year, and further expansion is anticipated. The forest turned into an inaccessible thicket, the blackened deadwood left-behind and jutting out like black sticks.The cottage road turned into a scorching, exposed, shadeless pathway there and back.
I captured the roadside, those plants that survived and those that were left as scraps by the chipper.
I sketched paintings first wildly, then subdued, and finally with precise enjoyment. I try to paint as beautifully as I can, but is the outcome beautiful or horrible?”
