23.3.-10.4.2022

Pirkko Mäkelä-Haapalinna: Kukaan ei astu samaan virtaan kahdesti

Riverbed, 2021, pastel on Pastelmat, 70 x 100 cm
The Way You Make Your Bed, 2021.
Waterscape in a Change, 2021.
Water Tales, 2021
No Man Ever Steps into the Same River Twice, 2021
This Is Where You First Hear the River, 2021
Grow Deep the River, and All in It, 2021.
Where We Met, 2021
Walking With the River, 2021

Vesi on ollut minul­le lap­suu­des­ta läh­tien eri­tyi­nen ele­ment­ti, johon olen koke­nut vetoa, erään­lais­ta sie­lun sukulaisuutta.

Veden mie­tis­ke­le­mi­nen on liu­ku­mis­ta jon­ne­kin, jat­ku­vaa muut­tu­mis­ta. Vesi on super­la­tii­vi, subs­tans­sien äiti. (Gas­ton Bachelard)

Vesi on tai­pu­nut aiheek­se­ni muu­tok­sen kuvaa­mi­ses­sa. Sik­si näyt­te­lyn nime­nä ole­va Herakle­tok­sen aja­tus tun­tuu minus­ta ajan­koh­tai­sel­ta. Vir­ta on muut­tu­nut, kuin myös vir­taan astu­ja, sil­lä syväl­lä itses­sään hänel­lä on sama vir­taa­mi­sen koh­ta­lo. Vesi on väliai­kai­suu­den ele­ment­ti – elä­män ja kuo­le­man plas­ti­nen välike.

Tie­dän ole­va­ni maa­il­man mur­rok­sen kans­sa samas­sa muu­tok­ses­sa, kun unis­sa­ni olen kes­kel­lä suu­ria aaltoja.

Tosin vedel­lä on myös oma poeet­ti­nen kie­len­sä: Vir­rat ja joet anta­vat uskol­li­ses­ti äänen mykil­le mai­se­mil­le, soli­se­vat vedet opet­ta­vat lin­tu­ja lau­la­maan. (Bac­he­lard)

Maa­la­tes­sa­ni mie­tis­ke­len luon­non­ve­siä:
Läh­tei­tä, jot­ka ovat kuin jat­ku­vaa, vas­tus­ta­ma­ton­ta syn­ty­mis­tä, elä­män anta­mis­ta ympä­ril­leen. Kirk­kai­ta vesiä, kuin kris­tal­lis­ta baro­kin musiik­kia ja tum­mia vesiä, kyy­nel­ten kotia.

 

Pirk­ko Mäke­lä-Haa­pa­lin­na on Kemi­jär­vel­tä Tur­kuun muut­ta­nut kuva­tai­tei­li­ja. Hän on Tai­de­maa­la­ri­lii­ton jäsen, sekä Pas­tel Socie­ty of Ame­rican Mas­ter Pas­tel­list sta­tuk­sen saa­nut tai­tei­li­ja. Usei­den koti­mais­ten yksi­tyis- ja ryh­mä­näyt­te­lyi­den lisäk­si hänen pas­tel­li­maa­lauk­si­aan on ollut kan­sain­vä­li­sis­sä näyt­te­lyis­sä mm. Rans­kas­sa, Puo­las­sa ja USA:ssa, jois­sa hänen teok­si­aan on myös pal­kit­tu. Hänen teok­si­aan on Jen­ny ja Ant­ti Wihu­rin rahas­ton, Rova­nie­men kau­pun­gin, HUS:n, sekä Turun ja Kaa­ri­nan Seu­ra­kun­tayh­ty­män kokoelmissa.

 

NO MAN EVER STEPS IN THE SAME RIVER TWICE

Water has been a special ele­ment for me since child­hood, to which I have been drawn in a kind of soul kinship.

To medi­ta­te on water is to be sli­ding somew­he­re, cons­tant­ly chan­ging. Water is super­la­ti­ve, the mot­her of subs­tances. (Gas­ton Bachelard)

Water has beco­me my the­me in desc­ri­bing chan­ge. That is why the idea of Herakle­tos, which is the name of the exhi­bi­tion, seems to me to be topical. The stream has chan­ged, as has the one step­ping into the stream, for deep in him­self he has the same flowing des­ti­ny. Water is a tem­po­ra­ry ele­ment – plas­tic place­hol­der con­nec­ting life and death.

When I’m in the midd­le of big waves in my dreams, I know I’m in the same trans­for­ma­tion as the brea­king of the world.

Howe­ver, water also has its own poe­tic lan­gua­ge: Streams and rivers faith­ful­ly give voice to mute landsca­pes, babbling waters teach birds to sing. (Bac­he­lard)

As I paint, I medi­ta­te on natu­ral waters: Sources that are like a cons­tant, irre­sis­tible birth, giving life around them. Clear waters like crys­tal Baroque music, and dark waters, the home of tears.

 

Pirk­ko Mäke­lä-Haa­pa­lin­na is a visual artist who moved from Kemi­jär­vi to Tur­ku. She is a mem­ber of the Fin­nish Pain­ters’ Union and an artist with Pas­tel Socie­ty of Ame­rican Mas­ter Pas­tel­list sta­tus. In addi­tion to seve­ral Fin­nish pri­va­te and group exhi­bi­tions, her pas­tel pain­tings have been exhi­bi­ted in inter­na­tio­nal exhi­bi­tions in France, Poland and the USA, whe­re her works have also gai­ned awards. Her works are in the col­lec­tions of the Jen­ny and Ant­ti Wihu­ri Fund, the City of Rova­nie­mi, HUS, and the Tur­ku-Kaa­ri­na Parish Council.