Maaria Märkälä

Tähän tai­de­näyt­te­lyyn liit­tyy kol­me pien­tä tarinaa:

Ensim­mäi­nen tarina

Vii­me kevää­nä pää­tin roh­kais­tua koh­taa­maan ihmis­ten tapaa­mis­ten jäl­keis­tä aja­tus­tul­vaa
ja lupau­duin maa­lauk­sen opet­ta­jak­si kol­meen eri kan­sa­lais- ja työ­väen­opis­toon. Ajat­te­lin uskal­taa lisä­tä
ihmi­siä myös maalauksiini.

Toi­nen tarina

9.8.2018 oli­sin halun­nut läh­teä pakoon Lap­piin, era­kok­si maa­laa­maan rus­kaa, mut­ta en tie­ten­kään pääs­syt, kos­ka oli nämä kevääl­lä luva­tut vel­vol­li­suu­det. Ker­toes­sa­ni täs­tä erääl­le nai­sel­le (joka sat­tui ole­maan tai­tei­li­jan tytär), kuu­lin hänen isän­sä usein syk­syn tul­len mat­kus­ta­neen Lap­piin juu­ri rus­kan vuok­si. Tai­tei­li­ja oli otta­nut Lapis­sa valo­ku­via ja tyt­tä­rel­le oli jää­nyt mie­leen kuin­ka pahoil­laan isä ker­ran oli ollut, kun Lapis­sa kuvat­tu vaa­lean­pu­nai­nen koi­vu oli valo­ku­vaus­liik­keen toi­mes­ta kor­jat­tu ihan taval­li­sen väri­sek­si koi­vuk­si (näin ennen valo­ku­va­la­bo­ra­to­riois­sa saa­tet­tiin tehdä).

Kol­mas tarina

14.8.2018 luin erään fb-ystä­vä­ni päi­vi­tyk­sen, jos­sa hän kir­joit­ti syk­syn ole­van pal­jon hel­pom­pi ottaa vas­taan, kun kai­na­los­sa on pie­ni vil­la­koi­ra. Minul­la ei ole pien­tä vil­la­koi­raa mut­ta ymmär­sin heti mitä fb-ystä­vä­ni tar­koit­ti — jotain läm­min­tä, peh­me­ää ja iha­naa ihmi­sen ja maa­il­man välis­sä. Olin vas­ta kuul­lut tari­nan vaa­lean­pu­nai­ses­ta koi­vus­ta ja mie­lee­ni tuli­kin lisäys:

”… tai jos on näh­nyt vaa­lean­pu­nai­sen koivun..”

The­re are three sto­ries associa­ted with this exhibition:

First Sto­ry

Last sumer after a flood of thoughts, I deci­ded to be bold and meet people and I sig­ned up to teach pain­ting in three dif­fe­rent col­le­ges. I thought also to dare to add people into my paintings.

Second Sto­ry

On August 9th 2018 I wan­ted to flee to Lapland, but was pre­ven­ted by obli­ga­tions and pro­mi­ses made in the spring. When I men­tio­ned this to a woman, who was the daug­her of an artist, I lear­ned that her fat­her often tra­vel­led to Lapland in Autumn to enjoy the colour­ful chan­ge of sea­son. The artist had pho­to­grap­hed Lapland and his daugh­ter remi­nisced how disap­poin­ted he had been when a pic­tu­re of a pink birch that he had taken was ‘cor­rec­ted’ into an ordi­na­ry whi­te by the pho­to deve­lop­ment studio.

Third Sto­ry

On August 14th of 2018 a Face­book friend wro­te that it would be much easier to take on adver­si­ty if one car­ried a small pood­le under one’s arm. I do not have a small pood­le, but I knew at once what my friend had meant ‑somet­hing warm, soft and love­ly inbetween a per­son and the world. I had just heard the sto­ry of the pink birch and I was remin­ded of the phra­se:
”… or, if you have seen a pink birch… ”