13.4.-1.5.2022

Lotta Esko: Medeia M(others)

Pho­to: Mar­ko Mäkinen

Medeia M(others) on näyt­te­ly, joka pureu­tuu äiti­myyt­tiin ja pahaan äitiy­teen. Näyt­te­lyn teok­sis­sa on käy­tet­ty mate­ri­aa­li­na muun muas­sa lasia ja video­ta. Niis­sä tut­ki­taan ruu­miil­lis­ta äitiyt­tä ja Medeia- myyttiä.

Myyt­tiin sisäl­tyy äärim­mäi­nen tabu äitiy­den syn­kis­tä puo­lis­ta, joi­den­kin tul­kin­to­jen mukaan hän tap­poi omat lap­sen­sa. Medeian toi­mi­mi­nen vas­toin ihan­net­ta loput­to­miin uhrau­tu­vas­ta äitiy­des­tä on var­maan kan­na­tel­lut Medeia myyt­tiä vuo­si­tu­han­sia ja sai minut­kin sii­hen tart­tu­maan. Ihan­ne uhrau­tu­vas­ta äitiy­des­tä on ras­kaas­ti ris­ti­rii­das­sa työl­leen omis­tau­tu­van tai­tei­li­jan ihan­tee­seen, Lot­ta Esko kertoo.

Eskon näyt­te­ly käsit­te­lee myös aikam­me ihan­net­ta inten­sii­vi­ses­tä van­hem­muu­des­ta, jos­sa äitiyt­tä täy­tyy tukea kas­va­tuk­sen asian­tun­ti­joil­la, tie­dol­la ja ohjauk­sel­la. Inten­sii­vi­seen äitiy­teen ja sen taus­tal­la ole­vaan kiin­ty­mys­suh­de­teo­ri­aan liit­tyy käsi­tys van­hem­pien deter­mi­nis­ti­ses­tä vai­ku­tuk­ses­ta lap­sen tule­vai­suu­teen. Näin ollen kas­vat­ta­jien kai­kis­ta valin­nois­ta tulee moraa­li­ses­ti latau­tu­nei­ta. Tämä tulee kysy­myk­se­nä taas hyvin lähel­le Medeia myyt­tiä ja oman lap­sen vahingoittamista.

Lot­ta Esko (MA 2003 Aal­to-yli­opis­to) työs­ken­te­lee kuva­tai­teen ja esit­tä­vän tai­teen paris­sa. Eskon tai­teel­li­nen työ poh­jaa maa­laus­tai­tee­seen, mut­ta vii­me vuo­si­na hän on käyt­tä­nyt mate­ri­aa­lei­na myös lasia ja video­ta. Hän on pitä­nyt yksi­tyis­näyt­te­lyi­tä Hel­sin­gis­sä, Ams­ter­da­mis­sa ja Toron­tos­sa ja osal­lis­tu­nut yhteis­näyt­te­lyi­hin mm. Hel­sin­gis­sä, Rova­nie­mel­lä, Ber­lii­nis­sä ja New Yor­kis­sa. Venet­sian Bien­naa­lin 2012 nyky­musii­kin fes­ti­vaa­leil­le Esko teki lavas­tus- ja pukusuun­nit­te­lun Kris­tii­na Heli­nin ohjaa­maan nyky­oop­pe­raan ”Serial Sevens”.

 

Medeia M(others) explo­res mot­her­hood and the rela­ted myths around evil mot­hers. The exhi­bi­tion inclu­des glass sculp­tu­res and an accom­pa­nying video work that furt­her exa­mi­ne both phy­sical mot­her­hood as well as the myth of Medeia.

Accor­ding to some interpre­ta­tions, Medeia kil­led her own children thus com­mit­ting the ulti­ma­te taboo. It is a tale that is as much a fable as it is an alle­go­ry for deep mater­nal guilt. It is set to act as a deter­rent and a war­ming. ‘Her actions in cont­ra­dic­ting the ideal of an end­less­ly self-sac­ri­ficing mot­her must have sus­tai­ned the myth for mil­len­nia. The ideal of a self-denying mot­her is very much at odds with that of an artist who is dedica­ted to her work’, says Lot­ta Esko. 

Esko’s exhi­bi­tion discus­ses the con­tem­po­ra­ry ideal of inten­si­ve paren­ting, in which mot­hers must be sup­por­ted with know­led­ge and gui­dance by educa­tio­nal experts. Inten­si­ve paren­ting and its under­lying attach­ment theo­ry are accom­pa­nied by the idea of the deter­mi­nis­tic influence of parents on a child’s futu­re. Thus, all the choices made by parents beco­mes moral­ly char­ged. This again ties into the myth of Medeia of impac­ting one’s own child.

Lot­ta Esko (MA 2003 Aal­to Uni­ver­si­ty) works in the visual and per­for­ming arts. Esko’s oeuv­re has focused on pain­ting, but in recent years she has also used glass and video as mate­rials. She has had solo exhi­bi­tions in Hel­sin­ki, Ams­ter­dam and Toron­to and par­tici­pa­ted in joint exhi­bi­tions in a num­ber of other venues inclu­ding Hel­sin­ki, Rova­nie­mi, Ber­lin and New York. For the 2012 Venice Bien­na­le Con­tem­po­ra­ry Music Fes­ti­val, Esko crea­ted a set and cos­tu­me design for the con­tem­po­ra­ry ope­ra Serial Sevens direc­ted by Kris­tii­na Helin.

Näyt­te­lyä on tuke­nut Tai­ke / The exhi­bi­tion has been sup­por­ted by the Arts Pro­mo­tion Cent­re Finland.