Leila Lipiäinen: PIENI METSÄ (Studio)

Metsä minussa, 2020.  Leikattu porontalja ja linografiikka.

Olen teh­nyt esi­neins­tal­laa­tioi­ta vuo­sia eri­lai­sis­ta uusio­ma­te­ri­aa­leis­ta, hylä­tyis­tä ja kier­rä­te­tyis­tä. Nii­den rin­nal­la teen gra­fiik­kaa kokei­le­van tai­de­gra­fii­kan tek­nii­koil­la, jot­ka mah­dol­lis­ta­vat suur­piir­tei­sen ilmai­sun. Se ei ole pien­tä ja tark­kaa. Teen iso­ja pin­to­ja gra­fiik­kaa – lino­leik­kaus­ta, car­bo­run­du­mia, mono­ty­pi­aa sekä ikiai­kais­ta kivilitografiaa.

Olen teh­nyt aikai­sem­min yksi­tyis­näyt­te­lyn nimel­tä MIE­LEN MET­SÄ – vedos­tet­tu­ja ker­to­muk­sia vuon­na 2018. Olin jo ehti­nyt unoh­taa nämä kuuset, kun­nes koh­ta­sin met­sä­tee­man uudes­taan. Vedos­tin pai­no­vä­reil­lä käsin poron muo­ka­tul­le nahal­le lino­leik­kaus­ta ja jat­koin met­sä­tee­maa leik­kaa­mal­la piha­kuusem­me hah­mon poron tal­jan kar­va­puo­lel­le. (1700 kar­vaa neliö­sen­til­lä!) Näis­tä kuvis­ta tein met­sän – pie­nen met­sän. Met­sän, joka on minus­sa. Olen aikai­sem­min­kin tut­ki­nut poro­tee­maa (Ran­gi­fer Taran­dus Taran­dus) teok­sis­sa­ni ja teh­nyt sii­tä aihees­ta abstrak­te­ja ja käsit­teel­li­siä teok­sia. On häm­mäs­tyt­tä­vää näh­dä näi­den kah­den tee­man, met­sän ja poron, nyt löy­tä­vän toi­sen­sa teoksissani.

Kesäl­lä 2020 vedos­tin mono­ty­pial­la syvä­pai­no­pa­pe­ril­le pihal­lam­me kas­va­van män­nyn run­gon. Tein niis­tä sar­jan, niin kuin piha­puum­me ovat, suo­ria ja ryhdikkäitä.

PIE­NI MET­SÄ, jos­sa ovat esil­lä Met­sä minus­sa, 5 osai­nen teos, 2020 sekä My Pine-sar­jas­ta osat 1 ja 2, 2020.

Lei­la Lipiäi­nen on Rova­nie­mel­lä asu­va ja työs­ken­te­le­vä kuva­tai­tei­li­ja, joka on Lapin yli­opis­ton tai­tei­den tie­de­kun­nan näyt­te­ly­toi­min­nan yli­opis­to-opet­ta­ja. Hän on Lapin tai­tei­li­ja­seu­ran, Muu ry:n ja Suo­men Tai­de­graa­fik­ko­jen jäsen. Hänen teok­si­aan on mm. Jen­ny ja Ant­ti Wihu­rin rahas­ton kokoelmissa.

SMALL FOREST

I’ve been making arte­fact ins­tal­la­tions for years on various recycled mate­rials, discar­ded and recycled. Along­si­de them, I make grap­hics with expe­ri­men­tal grap­hical tech­niques that allow for ambi­guo­us expres­sion. It’s not small and preci­se. I make grap­hics with lar­ge sur­faces  – linocut, car­bo­run­dum, mono­ty­pe and ancient sto­ne lithography.

Pre­vious­ly, I have held a solo exhi­bi­tion cal­led ‘MIND FOREST – prin­ted sto­ries’, in 2018. I had for­got­ten about tho­se spruces until I met the forest the­me again. I hand-prin­ted lino-cut­ting on rein­deer’s modi­fied skin with colou­red ink and con­ti­nued the forest the­me by cut­ting the figu­re of our yard spruce on the hair side of the rein­deer hide. (1,700 hairs per squa­re cen­ti­met­re!) From the­se pic­tu­res I made a forest – a small forest. The forest that’s in me.

In the sum­mer of 2020, I prin­ted a mono­ty­pe on gra­vu­re paper of a pine tree trunk growing in our yard. I made a series of them, as our yard trees are, straight and upright.

SMALL FOREST, fea­tu­ring Forest in Me, 5‑part work, 2020 and parts 1 and 2 of the My Pine series, 2020

Lei­la Lipiäi­nen is a visual artist who lives and works in Rova­nie­mi and is a uni­ver­si­ty lec­tu­rer of exhi­bi­tion acti­vi­ties at the Facul­ty of Arts in Lapland Uni­ver­si­ty. She is a mem­ber of the Lapland Artists’ Associa­tion, Artists’ Associa­tion MUU and the Associa­tion of Fin­nish Print­ma­kers. Her works are inclu­ded in the col­lec­tion of  The Jen­ny and Ant­ti Wihu­ri Foun­da­tion, among others.