Kaija Laitanen: Kunnianosoitus Bonnardille. Lyijykynäpiirroksia (Studio)

Kylpijä ammeessa ja pieni koira, 2020–2021 (Detail)

Pari vuot­ta sit­ten kävin isos­sa Bon­nard-näyt­te­lys­sä Tates­sa ja han­kin hyvän tai­de­kir­jan. Ihai­lin maa­lauk­sia, nii­den kuvaa­maa sulois­ta elä­mää, mis­sä kyl­pi­jät pese­vät, huol­ta­vat ja pei­laa­vat var­ta­lo­aan kau­niis­sa valais­tuk­sis­sa, ruusu­ta­pet­ti­sis­sa huo­neis­sa, kuk­ka­kimp­pu­jen kat­vees­sa. Mie­tin miten voi­sin onkia omiin töi­hi­ni jotain vai­ku­tus­ta tuol­lai­ses­ta kauneudesta.

Aja­tus jäi, kun­nes sain anka­rat vaih­de­vuo­sioi­reet syö­pä­hoi­to­jen seu­rauk­se­na. Sil­loin tuli mie­lee­ni, kär­si­kö Bon­nar­din vai­mo Mart­he ehkä kuu­mis­ta aal­lois­ta, kun kyl­pe­mi­nen oli hänel­lä ajanvietteenä?

Aloin jäl­jen­tää lyi­jy­ky­näl­lä värik­käi­tä maa­lauk­sia, mikä on sekä mie­len­kiin­tois­ta ja toi­vo­ton­ta. Maa­lauk­sis­sa on havain­noi­ta­vaa loput­to­miin, ja mitä kau­em­min nii­hin pereh­tyy, sitä enem­män asioi­ta niis­tä paljastuu.

Homage to Bonnard. Drawings in pencil (Studio)

A few years back I visi­ted a major Bon­nard exhi­bi­tion at the Tate and bought a good art book. I was real­ly taken by the pain­tings and the sweet­ness of life that they port­ray: bat­hers wash, pam­per and regard their bodies in mir­rors in rooms deco­ra­ted with rose-pat­ter­ned wall­pa­per and bat­hed in beau­ti­ful light with bouquets in the sha­dows. I thought about how I could imbue my own work with somet­hing of this beauty.

The thought stayed with me until I began to suf­fer from acu­te meno­pausal symp­toms brought on by cancer the­ra­py. I won­de­red whet­her Bonnard’s wife Mart­he may per­haps have suf­fe­red from hot flas­hes since bat­hing was somet­hing she indul­ged in.

I began to repro­duce colou­red pain­tings in lead pencil, an acti­vi­ty that is both inte­res­ting and hope­less. In the pain­tings one can sen­se infi­ni­ty, and the lon­ger one con­templa­tes them, the more they reveal.