Juha-Pekka Inkinen: Epätavallisia ilmiöitä / Unusual Phenomena
22.10.-9.11.2025
Epätavallisia ilmiöitä
Inkisen teokset kuvittavat ajan epävarmuudesta nousevia tuntoja.
Epätavallisia ilmiöitä -sarjan kuvat ovat rakennettuja kokonaisuuksia, joissa nykyaika ja menneisyys törmäävät. Inkinen ennustaa takaisinpäin: hän tekee uskottavia arvauksia siitä, mitä olisi voinut olla, käyttäen lähtökohtanaan menneisyyden kuvastoa. Samalla tavoin toimii myös generatiivinen tekoäly – rakenteeltaan konservatiivinen ja jopa nostalginen. Inkisen näkemykset kuitenkin särähtävät, ja hän tekee kuvan luomuna, huumoria unohtamatta.
Teokset muistuttavat vanhoja julisteita, mutta niiden sisältö on tätä päivää: ympäristön tila, militarismi ja arvomaailmat. Jugend-tyyliset koriste-elementit luovat outouden kerroksen, joka sekä houkuttelee että vieraannuttaa. Julisteiden näennäinen uskottavuus on osa Inkisen pyrkimystä – mitä vakuuttavammalta kuva näyttää, sitä tehokkaammin se horjuttaa katsojan suojauksia.
Materiaalit näihin kollaaseihin on kerätty kirpputoreilta ja museoiden kuva-arkistoista. Rakennuspalat ovat pääosin 70–130 vuotta vanhoja, mutta niistä syntyy kokonaisuus, jossa piikikäs nostalgia kohtaa nykyhetken ja jossa kauneus, outous ja kriittinen ajattelu kulkevat rinnakkain.
Unusual Phenomena
Inkinen’s works capture the moods and anxieties born of uncertain times. The Unusual Phenomena series presents carefully constructed images where past and present collide. Instead of predicting the future, Inkinen looks backwards: he imagines what might have been, drawing on the visual language of history. In this, his process resonates with generative AI — conservative in structure, even nostalgic — yet his images are intentionally dissonant, laced with wit.
At first glance, the works recall vintage posters, but their themes are urgently contemporary: environmental crisis, militarism, shifting values. Art Nouveau–inspired ornamentation adds an uncanny layer that both attracts and unsettles. The convincing poster-like style is deliberate — the more persuasive the image appears, the more effectively it destabilizes the viewer’s assumptions.
The collages are composed of source material gathered at flea markets and museum archives. Their fragments, 70 to 130 years old, are reassembled into new wholes where sharp-edged nostalgia intersects with the present, and where beauty, strangeness, and critical reflection coexist.
