1.-19.2.2023

Johanna Virtanen: Pinnan alla

Muisto

”Kau­nis pin­ta kät­kee alleen kau­niin syvyyden.”

Tämä rans­ka­lai­sen filo­so­fin, Simo­ne Wei­lin aja­tus tai­tees­ta ja kau­neu­des­ta kieh­too minua. Kat­son maa­il­maa sil­min, jot­ka kai­ken aikaa etsi­vät ja löy­tä­vät, ikään kuin tal­len­ta­vat muis­tin kuva-arkis­toi­hin kai­kes­ta näke­mäs­tä­ni ne mer­ki­tyk­sel­li­set ja meta­fo­ri­set kuvat, jot­ka muo­dos­tu­vat teos­te­ni läh­tö­koh­dik­si. Melui­san arki­ha­vain­non alla on mer­ki­tyk­siä pulp­pua­via, hil­jai­sia äänen­pai­no­ja. On hylät­ty­jä esi­nei­tä, joi­hin aika on piir­tä­nyt jäl­ken­sä. On pois­hei­tet­ty­jä, rik­kou­tu­nei­ta mate­ri­aa­le­ja, jot­ka voi­si­vat vie­lä lois­taa ja van­gi­ta kat­so­jan näke­mään pin­tan­sa alla pii­le­vän kau­neu­den ja muis­tut­taa luon­non ja ihmi­sen herk­kyy­des­tä, yhtey­des­tä sekä mah­dol­li­suuk­sis­ta vaa­lia tätä yhteyttä.

Pin­nan alla värei­lee myös huo­li pla­neet­tam­me tilas­ta. Ihmi­sen toi­min­nan nega­tii­vi­set vai­ku­tuk­set ympä­ris­töön luo­vat usein dys­toop­pis­ta tari­naa tule­vai­suu­des­ta. Tämän rin­nal­le haluai­sin teok­sil­la­ni nos­taa ker­to­muk­sen ihmi­sen inhi­mil­li­ses­tä halus­ta luo­da ympä­ril­leen kau­neut­ta ja etsiä kai­kes­ta huo­li­mat­ta toi­von näköaloja.

Johan­na Vir­ta­nen on Hel­sin­gis­sä asu­va ja työs­ken­te­le­vä kuva­tai­tei­li­ja. Hän on pitä­nyt usei­ta yksi­tyis­näyt­te­lyi­tä, sekä osal­lis­tu­nut lukui­siin yhteis­näyt­te­lyi­hin niin koti­maas­sa kuin ulko­mail­la­kin. Mate­ri­aa­lit ja nii­hin kie­tou­tu­vat visu­aa­li­set ja sisäl­löl­li­set vies­tit ovat hänen kol­miu­lot­teis­ten teos­ten­sa keskiössä.