Johanna Kestilä: Rakkaudellinen näkökulma

Vai­ke­aa on,
ehtiä päi­vä­ko­dil­le ajois­sa
kat­soa omien las­ten mie­le­tön­tä surua
menet­tää ystä­vä
yrit­tää ymmär­tää että rak­kaus muut­tuu
jää­dä ilman jotain mitä tar­vit­see
kat­soa kaik­kia ihmi­siä rak­kau­del­li­ses­ta näkökulmasta.

Johan­na Kes­ti­lä on Hel­sin­ki­läi­nen tai­tei­li­ja joka työs­ken­te­lee osa­na Rio11- tai­deyh­tei­söä Jät­kä­saa­res­sa. Kes­ti­lä pitää itse­ään fyy­si­se­nä tai­tei­li­ja­na. “Aina kun työs­ken­te­len, hei­lun, kii­peän ja juok­sen­te­len ympä­riin­sä”, hän sanoo. Voi­si sanoa, että hän muok­kaa maa­lauk­sia kuin savea. Hän leik­kaa maa­lauk­set pala­sik­si antaak­seen itsel­leen uuden näkö­kul­man työ­hön­sä ja ompe­lee ne sit­ten yhteen. Pro­ses­sin fyy­si­syy­des­tä huo­li­mat­ta hänen teok­sen­sa näyt­täy­ty­vät lopul­ta usein herk­ki­nä ja
hauraina.

“Kaik­ki koke­vat oman ainut­laa­tui­sen todel­li­suu­ten­sa. Yri­tän käyt­tää luo­via pro­ses­se­ja link­ki­nä minun ja mui­den maa­il­mo­jen välil­lä”, Kes­ti­lä sanoo.

It’s hard, to
get to kin­der­gar­ten on time
see the ter­rible grief of your own children
lose a friend
try to unders­tand that love chan­ges
not to have somet­hing you need
regard eve­ry­one with love

Johan­na Kes­ti­lä is a Hel­sin­ki-based artist who works with the Rio11 art com­mu­ni­ty in Jät­kä­saa­ri. Kes­ti­lä con­si­ders her­self a phy­sical artist. “Eve­ry time I work, I swing, I climb and I run around,” she says. You could say she sha­pes pain­tings like clay. She cuts  pain­tings to pieces to give her­self a new pers­pec­ti­ve on her work and then stitc­hes them toget­her again. Des­pi­te the phy­sica­li­ty of the process, her works often appear delica­te and  fragile.

“Eve­ry­one expe­riences their own unique rea­li­ty. I try to use crea­ti­ve proces­ses as a link between me and other worlds”,  Kes­ti­lä says.