7.-25.1.2026

Requiem on Ilkka Sariolan kolmas piirustuksista koostuva näyttely Galleria A2:ssa. Ensimmäinen näyttely Dark Storm toteutui taidemaalari Jani Lempiäisen kanssa 2019 ja edellinen yksityisnäyttely Päästä Pahasta oli esillä kaksi vuotta sitten tammikuussa 2023. Päästä Pahasta esitteli kokonaisuudessaan mittavan Dies Irae piirustussarjan ja Requiem jatkaa samojen teemojen parissa. Tällä kertaa piirustusten tekniikka on vaihtunut grafiitista hiileen. Myös teosten koko on kasvanut entisestään kokoon 230 x 150 cm.

Sielunmessu eli requiem on katolisen kirkon jumalanpalvelus, jossa rukoillaan edesmenneiden puolesta. Sen alkuperäinen nimi on lat. Missa pro Defunctis eli messu kuolleiden puolesta tekstin ensimmäisellä sanalla Requiem eli ”lepo”. Requiem sana tarkoittaa lepoa. Ikuista lepoa rukoilen teoksiini piirtämille uhreille.

Mikä on oma motiivini kuvata näitä kärsimyksen hetkiä ja rakenteita? Sitä en itsekään varmuudella tiedä, mutta ainakin teokseni pakottavat katsomaan asioita ja tapahtumia, joita ei haluttaisi nähdä. Esimerkiksi syrjäytyneiden narkomaanien itselleen ja toisilleen aiheuttamaa kärsimystä, joka olisi helpompi unohtaa kuin kohdata. Henkilökohtaisessa elämässä narkomaanien todellisuus on tullut lähelle, kun muutin viitisen vuotta sitten Kurviin. Heidän vaikea elämäntilanteensa ja väkivaltainen todellisuus on läsnä joka päivä. Mietin pitkään, miten voisin kuvata heitä kauniisti, että heitä ei unohdettaisi ja erityisesti lapsia jotka kasvavat vaikeissa olosuhteissa. Viimeistään siinä vaiheessa päätin tehdä näitä teoksia, kun kotikulmilleni tehtiin yhteiskunnan toimesta ns. siivouskampanja. Roskia siivotaan, ei ihmisiä. Jokainen narkomaani on jonkun lapsi. Vaadin inhimillistä kohtelua jokaiselle ja muutosta hallituksen sosiaalipolitiikkaan.

Todellisuutta pakoileva taide jättää kaltoinkohdellut yksin, vaille empatiaa, kanssakärsimistä. Eskapistisen taiteen sijaan pyrin kysymään aina uudelleen: ”Millainen maailma on? Pyrin kuvaamaan taiteessani maailmaa juuri niin raadollisena kuin sen kohtaan. Unohtamisen sijaan teen kuvia muistettavaksi. Siksi piirrän narkomaaneja, tapettuja lapsia ja sodan kauhuja. Teokseni pyrkivät kertomaan rehellisesti ihmiselämän raadollisesta luonteesta, sanalla sanoen todellisuudesta ja vievät katsojan syvään päätyyn. Vasta todellisuutta vasten on mahdollista tavoittaa myötätunto, jota ei pimeys kykene peittämään. Compassio = myötätunto =kanssakärsiminen.

Teokseni sopivat niille, jotka eivät pelkää kohdata elämän varjopuolia. Näyttelyä ei voi suositella erityisherkille, joilla on tarpeeksi kestämistä jo omassa varjossaan. Kärsimys tuo esille maailman epäoikeudenmukaisen luonteen. Toivon tähden kärsimystä ja pahuutta on silti katsottava suoraan silmiin. Minä olen, koska me olemme. Jumala on poissa. Piirustukseni ovat eräänlaisia toistuvia pitkäperjantain ja hiljaisen lauantain tapahtumia, hetkiä, milloin Jumala on kuollut ja hylännyt täysin ihmisen. Tositapahtumiin perustuvat teokseni ovat kuin syytöksiä Jumalalle, missä sinä olit, kun annoit tämänkin tapahtua? Eräs ystäväni kutsui minua passionistiksi! Kuuntelen lähes joka pääsiäinen joko Matteus- tai Johannespassion sekä ja Jouluisin ”Junkies Christmas” William S. Burroughsin räppäämänä. Sören Kierkegaard kirjoittaa Kärsimyksen evankeliumissa: ”Ristisi seuraa sinua kaikkialle”

Helsingissä 20.11. 2025
Ilkka Sariola

Sisältövaroitus: teokset saattavat järkyttää joitakin henkilöitä!

HIND & SHANI, 2023-2025, hiili Fabriano-paperille, 230 x 150 cm

JINA, 2024, hiili Fabriano-paperille, 230 x 150 cm

IRINA, 2024-2025, hiili Fabriano-paperille, 230 x 150 cm

ADE, 2023, hiili ja punaliitu Fabriano-paperille, 230 x 150 cm

MILO, 2024, hiili Fabriano-paperille, 230 x 150 cm

JANNE, 2025, hiili ja valkoliituFabriano-paperille, 230 x 150 cm

Ilkka Sariola: Requiem

7.-25.1.2026

Requiem is Ilkka Sariola’s third exhibition of drawings at Gallery A2. His first exhibition, Dark Storm, was realised in collaboration with the painter Jani Lempiäinen in 2019, and his previous solo exhibition, Päästä Pahasta (English: Release from Evil), was presented in January 2023. Päästä Pahasta showcased the extensive Dies Irae series, and Requiem continues to explore the same themes. This time, the medium has shifted from graphite to charcoal, and the works have grown in scale, measuring up to 230 × 150 cm.

A requiem (Finnish: sielunmessu) is a Catholic service in which prayers are offered for the deceased. Its original Latin name is Missa pro Defunctis, meaning a Mass for the dead, beginning with the word Requiem, “rest”. I pray eternal rest for the victims I depict in my drawings.

What motivates me to portray these moments of suffering? I cannot say for certain, but my works compel viewers to confront realities they might prefer to ignore. In my own life, the world of drug addicts has come close, particularly since I moved five years ago to Kurvi, a neighbourhood in Helsinki. Their harsh circumstances and violence are present daily. I long sought a way to depict them with dignity, so they would not be forgotten—especially the children growing up in these conditions. I decided to create these works definitively when a so-called “clean-up campaign” was carried out in my neighbourhood. Litter is cleared, not people. Every addict is someone’s child. I demand humane treatment for all, and reform in social policy.

Art that avoids reality leaves the oppressed alone, without empathy or shared suffering. Rather than offering escapism, I continually ask: “What is the world like?” I aim to depict it exactly as I encounter it, in all its harshness. Instead of forgetting, I create images to be remembered. This is why I draw addicts, murdered children, and the horrors of war. My works seek to convey honestly the brutal nature of human existence—in a word, reality—and lead the viewer into its deepest reaches. Only in confronting reality can compassion emerge, which darkness cannot conceal. Compassio = compassion = shared suffering.

These works are for those who do not fear life’s shadows. The exhibition is not recommended for the particularly sensitive, already burdened by their own shadow. Suffering reveals the world’s inherent injustice. Yet for the sake of hope, suffering and evil must nonetheless be faced directly. I am, because we are. God is absent. My drawings reflect recurring moments of Good Friday and Holy Saturday, when God has died and utterly abandoned humanity. Grounded in true events, they are like accusations directed at God: where were you when this happened?

A friend once called me a Passionist! Almost every Easter, I listen to either the St Matthew or St John Passion, and at Christmas to Junkies Christmas as performed by William S. Burroughs. Sören Kierkegaard writes in The Gospel of Suffering: “Your cross follows you everywhere.”

Helsinki, 20 November 2025
Ilkka Sariola

Content warning: the works may be disturbing to some viewers!

2024 Galerie Wolf  & Galentz, Berliin

Taiteilijan työskentelyä on tukenut / The artist’s work has been supported by: