9.-27.2.2022

Heli Heikkinen: Tumma Valo

Pla­nee­tat, 2021.

Maa­lauk­sis­sa lii­ku­taan kei­no­va­lois­sa koti­tie­noil­la­ni Hel­sin­gin kes­kus­tan tuntumassa.

Kul­jen hämä­räs­sä ajas­sa, hei­jas­tus­ten häi­ly­väl­lä ja kii­lu­val­la kii­to­tiel­lä sisäl­lä­ni iki­van­ha kom­pas­si. Tutut kiin­to­pis­teet ovat liu­ku­neet näky­vis­tä, kel­lot käy­vät monen­lais­ta aikaa. On kuin oli­sim­me aja­neet ohi oman his­to­riam­me ja nyt havah­tu­neet kai­paa­maan kau­an sit­ten kadot­ta­maam­me pimeyt­tä, sen syvyyt­tä ja turvaa.

Stu­dios­sa ruu­dul­la näky­vät Jäl­ki­ku­vat. Ne syn­tyi­vät vii­me kesä­nä. Oli tar­koi­tus kokeil­la table­til­le piir­tä­mis­tä muu­ta­ma­na aurin­koi­se­na päi­vä­nä Hel­sin­gin tutuil­la ran­noil­la. Kävi­kin niin, että halusin varas­toi­da aina vain uut­ta valoa.

Dark Light

Arti­ficial light pro­vi­des the backdrop for the works on display here, set in my neigh­bour­hood near the cent­re of Helsinki.

I move through times of obscu­ri­ty amid the reflec­tions, flic­kers and gleam of urban life, an ancient com­pass insi­de me. What we know has faded from view and time ticks away at many dif­fe­rent speeds. It is as if our own his­to­ry had pas­sed us by and we had only now begun to wake up to our lon­ging for the depth and com­fort of a dark­ness long lost.

In the Stu­dio, on the tablet screen, you can see a series of sketc­hes cal­led Afte­ri­ma­ges from last sum­mer. Ori­gi­nal­ly, I only meant to see
what it was like to draw on a tablet on a few sun­ny days on the fami­liar sho­res of Hel­sin­ki. It trans­pi­red that I always ended up fin­ding new light to cap­ture and store.