1.9.-19.9.2021

Erja Tielinen: Taivas ja maa

Uusi kevät, 2020

Näyt­te­lyyn olen toteut­ta­nut sar­jan veis­tok­sia, jois­sa piir­ty­mi­nen tilaan ja spon­taa­nin kar­hea muo­vai­lu ovat tar­koi­tuk­sel­li­sen koros­te­tus­ti läs­nä. Teok­sis­sa­ni on figu­ra­tii­vi­sia ja emo­tio­naa­li­sia mer­ki­tys­ta­so­ja, usein reip­paan leik­ki­mie­li­siä­kin, nii­den näen­näi­ses­tä abstrak­ti­suu­des­ta huolimatta. 

Puh­taas­sa abstrak­tis­sa tai­tees­sa väl­tel­lään figu­ra­tii­vi­sia miel­leyh­ty­miä — itse hyväk­syn ja jopa alle­vii­vaan näi­tä useim­mi­ten tahat­to­mas­ti syn­ty­nei­tä mie­li­ku­via. Veis­tok­sie­ni nimeä­mi­sel­lä myös joh­dat­te­len löy­tä­mään ja oival­ta­maan näi­tä viit­tei­tä. Tavoit­te­len saman­ai­kai­ses­ti jotain tun­nis­tet­ta­vaa ja tut­tua, mut­ta kui­ten­kin yllättävää.

Sisäl­löl­li­ses­ti veis­tok­se­ni käsit­te­le­vät ympä­röi­vän elä­män para­dok­saa­li­suut­ta. Vah­vuu­den illuusion sär­kyes­sä elä­män hau­raus ja het­kel­li­syys pal­jas­tuu vää­jää­mät­tä. Herk­kyys ja roh­keus eivät kui­ten­kaan sul­je toi­si­aan pois, vaan ne ovat usein saman­ai­kai­ses­ti läsnä. 

Käy­tän mate­ri­aa­li­na vapaas­ti muo­toil­tua teräs­run­ko­ra­ken­net­ta, jon­ka pääl­le muo­vai­len veis­tok­sen suo­raan kip­sis­tä ja teks­tii­lis­tä. Pin­nan rou­heus ja käden­jäl­jen tuo­reus koros­tu­vat aiem­paa enem­män kun muo­tit ja muut työ­vai­heet jää­vät tar­peet­to­mi­na pois. Lopul­li­sen teok­sen vii­meis­te­len shel­la­kal­la ja liitujauholla. 

Olen nyt vuo­sien var­rel­la kehi­tel­lyt veis­tok­sie­ni raken­teel­lis­ta tek­niik­kaa aina vain parem­min itsel­le­ni sopi­vak­si. Haluan työs­ken­nel­lä hyvin spon­taa­nis­ti ja ilman tark­ko­ja ennak­ko­suun­ni­tel­mia. Täs­tä syys­tä tämä löy­tä­mä­ni työs­ken­te­ly­me­to­di, jos­sa teos koos­tuu useam­mas­ta yhteen­lii­te­tys­tä kip­sie­le­men­tis­tä tun­tuu tosi vapaut­ta­val­ta ja kiinnostavalta.

Työs­ken­te­lyä­ni ovat tuke­neet Suo­men Kult­tuu­ri­ra­has­to ja Tai­teen edistämiskeskus.

Erja Tie­li­nen (s. 1956) on Hel­sin­gis­sä asu­va ja työs­ken­te­le­vä kuvan­veis­tä­jä, joka val­mis­tui­Suo­men Tai­dea­ka­te­mian kou­lus­ta 1981. Veis­tok­sien lisäk­si hän on toteut­ta­nut kan­sain­vä­li­ses­ti­kin pal­kit­tu­ja mita­le­ja ja juh­la­ra­ho­ja, uusin huh­ti­kuus­sa 2021 ilmes­ty­nyt Oppi­vel­vol­li­suusoi­keus 100 vuot­ta ‑juh­la­ra­ha.

Gal­le­ria A2:ssa esil­lä ole­vat näyt­te­lyt muo­dos­ta­vat koko­nai­suu­den, joka on kuvan­veis­tä­jä Erja Tie­li­sen ja hänen tyt­tä­ren­sä kuva­tai­tei­li­ja Kira Les­ki­sen ensim­mäi­sen yhtei­nen esiin­ty­mi­nen. Hei­tä yhdis­tää abstrak­ti ilmai­su, työs­ken­te­lyn sar­jal­li­suus ja luo­van spon­taa­ni tapa toteut­taa teoksia.

ERJA TIELINEN: HEAVEN AND EARTH 

Erja Tie­li­nen (b.1956) is a sculp­tor living and wor­king in Hel­sin­ki. Her sculp­tu­res are mol­ded direct­ly from plas­ter and tex­ti­le on top of a free­ly-sha­ped steel fra­me struc­tu­re. Des­pi­te the appa­rent abstrac­tion of the sculp­tu­res, they pos­sess figu­ra­ti­ve and emo­tio­nal levels of mea­ning that the artist conscious­ly under­li­nes. In the naming of the works, the artist also leads us to the rea­liza­tion of play­ful, and often unin­ten­tio­nal, references.

My sculp­tu­res deal with the para­dox of the life around us. When the illusion of strength is shat­te­red, the fra­gi­li­ty and momen­tum of life is ine­vi­tably revea­led. Howe­ver, sen­si­ti­vi­ty and cou­ra­ge are not mutual­ly exclusi­ve, but are often pre­sent simultaneously.

Erja Tie­li­nen gra­dua­ted from the Fin­nish Aca­de­my of Fine Arts in 1981. In addi­tion to sculp­tu­re, she has also crea­ted inter­na­tio­nal­ly-awar­ded medals and com­me­mo­ra­ti­ve coins, the latest of which being the ‘100 years of Com­pul­so­ry Educa­tion’ com­me­mo­ra­ti­ve coin that was min­ted in Fin­land in April 2021.

The artist’s work has been sup­por­ted by The Fin­nish Cul­tu­ral Foun­da­tion  and  the Arts Pro­mo­tion Cent­re Finland