12.-30.4.2023
Aino Keinänen
Jäljelle jää tarina
Hilja Pärssinen, 2020, mixed media on paper, 61 x 91 cm
Teokseni käsittelevät katoavaisuutta, historian kirjoituksen subjektiivisuutta ja ihmiskunnan kehityksen aaltoilua. Kuvaan unohdettuja ihmisiä, niin tavallisia kuin vaikutusvaltaisiakin, niin kuvitteellisia kuin oikeasti eläneitä, unohtuneita ja myöhemmin löydettyjä. Kiinnitän huomioni erityisesti unohdettuihin ja pois pyyhittyihin naisiin.
Yksi tapa kunnioittaa tavallisia unohdettuja ihmisiä ja heidän kohtaloitaan on sepittää tarinoita, jotka perustuvat johonkin tiettyyn aikakauteen ja ympäristöön liittyviin faktoihin. Näin voidaan ajatella että kuvitellun hahmon kaltainen henkilö on todella ollut olemassa. Myös suullisella perimätiedolla on tärkeä rooli. Sen ansiosta iänikuinen sukupolvien ketju elää vahvana sisällämme.
Kuvissani laskostuva kangas symboloi historiaa siitä näkökulmasta josta me sitä kulloinkin katsomme. Teoksissani kankaalla on naisen rooliin kietoutuva merkitys myös vaatteena, jonka peittävyys ja paljastavuus ovat usein olleet naisia kontrolloimaan pyrkivien ihmisten näkökulmasta tärkeitä kysymyksiä. Toisaalta naisilta vaaditaan kauneutta ja paljasta pintaa ja toisaalta taas heidän odotetaan peittävän itsensä ollakseen uskottavia.
On harhaanjohtavaa olettaa, että menneisyys olisi pelkän epätasa-arvon aikaa ja että tasa-arvo olisi keksitty vasta lähihistorian aikana. Molempia on ollut aina. Esimerkiksi nykyinen ei-binäärinen käsityksemme sukupuolesta ei ole maailmanlaajuisella tasolla mikään uusi asia. Menneisyyden epätasa-arvon korostamiseen sisältyy myös se vaara, että sillä saadaan nykyiset tasa-arvo-ongelmat näyttämään vähäpätöisiltä. Pahimmillaan sellainen voi johtaa takapakkiin.
Historialliset vaikuttajat ovat elintärkeitä esikuvia uusille sukupolville. Joka kerta kun arvokkaita asioita tuhoutuu, lohdullista on se, että jäljelle jää tarina. Emme saa kadottaa tarinoita, jotka kertovat luontaisesta taipumuksestamme toimia moraalisesti oikein. Tarvitsemme kokonaisemman kuvan historiasta.
-Aino Keinänen
What remains is a story
My works deal with transience, the subjectivity of history’s chronicles, and the ripple of human development. I portray forgotten people – both ordinary and influential, imaginary, and real – that are finally discovered. I particularly focus on forgotten and erased women.
I make up stories based on real episodes from a particular historical era, placing ordinary people and their destiny in the middle of the narrative. Oral tradition plays an important role keeping alive the existence of past generations and their mark in our times.
In my paintings, cloth symbolizes history from today´s perspective. Fabric is strongly connected with the role of women throughout history: by covering women´s bodies with fabric or removing it to reveal their nakedness, patriarchal societies have tried to control women´s lives. Women must wear discreet clothes to be credible, but underneath those clothes there must be a perfect body, shaped by the dictate of beauty imposed on women.
Assuming that the past was a time of mere inequality, and that equality has only been invented in recent history is misleading. Both have always coexisted.
Historical figures and personalities are vital role models for the new generations to come. Valuable historical events are forgotten and what remains is a story. We must not lose the stories that tell about our innate tendency to act morally right. A more complete picture of history is needed.
-Aino Keinänen