Ilkka Sariola

ILK­KA SARIO­LA (s. 1969)

Olen hel­sin­ki­läi­nen kuva­tai­tei­li­ja, teo­lo­gi ja pap­pi (s. 1969). Vuon­na 1995 val­mis­tuin Kuva­tai­dea­ka­te­mias­ta, min­kä jäl­keen tein kym­men­vuo­ti­sen tai­tei­li­jau­ran ja tulin tun­ne­tuk­si sekä piir­tä­jä­nä että per­for­mans­si­tai­tei­li­ja­na. Tuol­loin pidin vii­mei­sen näyt­te­lyn Kluu­vin gal­le­rias­sa Hel­sin­gis­sä vuon­na 2004. Sen jäl­keen läh­din opis­ke­le­maan teo­lo­gi­aa Hel­sin­gin yli­opis­tos­sa ja val­mis­tut­tua­ni toi­min Kal­lion seu­ra­kun­nan pas­to­ri­na vuo­des­ta 2010 – 2016. Vuon­na 2018 tein näyt­tä­vän paluun tai­de­ken­täl­le mit­ta­vas­sa pii­rus­tus­näyt­te­lys­sä­ni ”Shit Hap­pens” Gal­le­ria Orto­nis­sa Hel­sin­gis­sä. Pro­ses­si alkoi kui­ten­kin jo vuon­na 2015, jol­loin aloin maa­la­ta moder­nia kär­si­mysk­rusi­fik­sia. Myös van­ha rak­kau­te­ni piir­tä­mi­seen syt­tyi uudes­taan. Tämän jäl­keen olen pitä­nyt sään­nöl­li­ses­ti yksi­tyis­näyt­te­lyi­tä ja osal­lis­tu­nut usei­siin yhteisnäyttelyihin.

ILK­KA SARIO­LA (b. 1969)

I am an artist, theo­lo­gian and lut­he­ran priest, living and wor­king in Hel­sin­ki. I have lived a pecu­liar career. Year 1995 I gra­dua­ted from Aca­de­my of Fine Arts Hel­sin­ki and after that I made 10 year career and beca­me well known as a skill­ful drawing and per­for­mance artist. Year 2004 I exhi­bi­ted at Gal­le­ry Kluu­vi, Hel­sin­ki. That was the end of first half of my career as an artist. I  star­ted to stu­dy theo­lo­gy at Uni­ver­si­ty of Hel­sin­ki and I was ordi­na­ted as priest 2010 and wor­ked five years at Kal­lio congre­ga­tion. Year 2018 I made a spec­tacu­lar come­back exhi­bi­tion ”Shit Hap­pens” in Gal­le­ry Orton, Hel­sin­ki. Alt­hough process has alrea­dy star­ted few years ear­lier when I pain­ted my first pas­sion cruci­fix after old Ita­lian tra­di­tion. Also my old love to draw ree­mer­ged. Since then I have exhi­bi­ted regularly.

DIES IRAE DRAWINGS 2019–2022

Dies irae, suo­mek­si Vihan päi­vä, on sie­lun­mes­sun eli Requi­min sequen­tia ‑jak­son lati­nan­kie­li­nen nimi. Teks­tin kir­joit­ta­jak­si on arvel­tu fran­sis­kaa­ni veli Tuo­mas Cela­no­lais­ta (1200–1265). Runon ensim­mäi­nen säkeis­tö kuu­luu seu­raa­vas­ti: ”Vihan päi­vä, tuo­mion päi­vä polt­taa ker­ran maa­il­man tuh­kak­si: niin ennus­ta­vat Daa­vid ja Sibyl­la”. Dies irae on Suo­men evan­ke­lis-lute­ri­lai­sen kir­kon vir­si­kir­jas­sa nume­rol­la 158, nimel­lä ”Vihan päi­vä kau­his­ta­va!”. Teks­tin alku­puo­li ker­too, kuin­ka kaik­ki ihmi­sen pahat teot lopul­ta pal­jas­tu­vat ja ”mikään ei jää kos­ta­mat­ta”. Toi­nen puo­li runoel­mas­ta muut­taa näkö­kul­man kos­tos­ta kir­joit­ta­jan omaan syyl­li­syy­teen ja rukouk­seen: ”Huo­kaan kuin syyl­li­nen: kas­vot punai­se­na häpeäs­tä: Sääs­tä katu­vaa, Jumala.”

Dies Irae, in English, Day of Wrath, is the Latin name for the Soul Mass Requi­em. The aut­hor of the text is thought to be the Franciscan brot­her Tuo­mas of Cela­no (1200–1265). The first ver­se of the poem reads: “The day of wrath, that day, will dis­sol­ve the world in ashes: (this is) the tes­ti­mo­ny of David along with Sibyl”. Dies Irae is in the hymn­book of the Evan­ge­lical Lut­he­ran Church of Fin­land under num­ber 158, entit­led “Ter­rible Day of Hate!”. The first half of the text tells how all the evil deeds of man are final­ly revea­led and “not­hing will remain unpu­nis­hed”. The other half of the poem chan­ges the pers­pec­ti­ve of reven­ge on the author’s own guilt and prayer: ”I sigh, like the guil­ty one: my face red­dens in guilt: Spa­re the implo­ring one, O God.”

Näyt­te­lyt Exhibitions:

Päästä pahasta 11.–29.1.2023

Dark Storm 30.1.–17.2.2019