“Vapaalla”: Iia Jännes, Gunilla Helve, Anssi Törrönen, Juan Antonio Muro, Helena Hartman, Paula Holopainen, Taina Rantala, Timo Sailaranta, Ilari Kähönen

1990-luvun alus­sa elet­tiin mie­len­kiin­toi­sia aiko­ja. Yhteis­kun­nal­li­set tapah­tu­mat ja muu­tok­set vai­kut­ti­vat voi­mak­kaas­ti myös suo­ma­lai­seen tai­tee­seen. Opis­ke­li­jal­le avau­tui uusia jän­nit­tä­viä näky­miä. Elim­me juu­ri tätä aikaa Vapaas­sa Tai­de­kou­lus­sa.

Mur­rok­sen tulok­se­na kou­lum­me lak­ka­si ole­mas­ta moder­nis­min lip­pu­lai­va. Alkoi moni­muo­tois­tu­mi­nen. Havain­to ja abstrak­tio sekoit­tui­vat. Muu­tok­sen ins­pi­roi­man vapau­den ansios­ta tar­tuim­me inok­kai­na uuteen mah­dol­li­suu­teen ja aloim­me liik­kua enem­män tai vähem­män eri suun­tiin. Nyt lähes kome­kym­men­tä vuot­ta myö­hem­min, yhä samal­la mat­kal­la, uskom­me, että näyt­te­lym­me moni­muo­toi­suus tulee edel­leen tuke­maan tämän pro­ses­sin jat­ku­mis­ta.

The ear­ly 1990s were inte­res­ting times. Fin­nish art was strongly influenced by social events and chan­ges. New exci­ting pers­pec­ti­ves ope­ned up for the stu­dent. We atten­ded Hel­sin­ki Open Art School during this era.

As a result of the chang­se, our schools cea­sed to be the flags­hip of moder­nism. Diver­si­fica­tion began. Obser­va­tion and abstrac­tion were com­bi­ned. Ins­pi­red by the free­dom the chan­ge brought us, we eager­ly took the oppor­tu­ni­ty to move in dif­fe­rent direc­tions. Now, almost a deca­de or so later, whi­le we are still on the same jour­ney, we belie­ve that the diver­si­ty of our exhi­bi­tion will sup­port the con­ti­nua­tion of this process.

                                                              Pau­la Holo­pai­nen. Kir­sik­ka­puu, tem­pe­ra kan­kaal­le, 2018.

Juan Anto­nio Muro.  Tila puil­le III / Space for Trees III, akryy­li puul­le, 2004–2019.

Timo Sai­la­ran­ta. Kel­tai­nen ase­tel­ma, öljy kan­kaal­le, 2018.