7.-25.8.2019

Tommi Nordgren & Katja Juhola

Tom­mi Nordgren (s. 1974, Helsinki)

Memory of the Future

Tom­mi Nordgren (s.1974 Hel­sin­ki) ker­too maa­lauk­sil­laan tari­noi­ta, oival­luk­sia ja arvoi­tuk­sia ilman vas­tauk­sia. Maa­laus­ten sisäl­töä ilmen­tää japa­ni­lai­sen runo­mes­ta­rin Ono no Komac­hin sanat: 

” Tämä maailma,

joko unta tai totta.

Mikä on unta?

Kun on tot­ta mikä on

niin minä en ole, en.”

Tom­mi Nordgren (b. 1974 Hel­sin­ki, Fin­land) tells sto­ries in pain­ting that con­tain insights and ridd­les wit­hout answers. The con­tents of the pain­tings expand upon the words of Japa­ne­se poe­tic mas­ter Ono no Komachi:
 
“This world,
eit­her dream or reality.
What is a dream?
When rea­li­ty is
then I am not.”

Kat­ja Juho­la  (s.1975)

Towards Women in the World

Kat­ja Juho­lan valo­ku­vat on pai­net­tu ohuel­le puu­vil­la­kan­kaal­le. “Siir­ryn lei­kin ja koris­te­lun, hul­lut­te­lun ja omi­tuis­ten ideoi­den kaut­ta toi­sen ihmi­sen naa­mioon. Olen koh­dan­nut elä­mäs­sä­ni pal­jon alku­pe­räis­kan­so­jen nai­sia, vie­raan kult­tuu­rin ihmi­siä. Nai­sia, jot­ka aluk­si pitä­vät minua kovin omi­tui­si­na, mut­ta jot­ka pie­nen ajan jäl­keen kos­ke­vat hiuk­sii­ni, letit­tä­vät ne. He ovat kut­su­neet minua iso­äi­dik­seen tai tyt­tä­rek­seen. Ker­to­neet väki­val­lan koke­muk­sis­taan tai haaveistaan.

Teos­ten teke­mi­nen on läh­te­nyt lei­kis­tä ja ilos­ta, itsen­sä kau­niik­si koris­te­le­mi­ses­ta, mut­ta koh­dan­nut vää­jää­mät­tä pro­ses­sin ede­tes­sä keveän mat­kai­lun ja alku­pe­räis­kan­so­jen hädä­na­lai­sen tilan väli­sen suh­teen, jota seu­raa vie­lä tun­te­ma­ton vai­he. Näi­hin fik­tii­vi­siin ker­rok­siin, lähei­siin ja etäi­siin koh­dat­tui­hin nai­siin sekä omaan hen­ki­lö­his­to­ri­aa­ni poh­jau­tu­vis­sa teok­sis­sa luo­taan kat­see­ni konflik­tei­hin, ihmi­soi­keuk­siin ja nai­sen asemaan.”

Kat­ja Juho­la  (b.1975)

TOWARDS WOMEN IN THE WORLD 

Kat­ja Juho­la’s pho­to­graphs are prin­ted on fine cotton.

“I have migra­ted to play and orna­men­ta­tion, foo­le­ry and stran­ge ideas pre­sen­ted through the masks of others. In my life I have met with many women from indi­ge­nous cul­tu­res. Women who find me stran­ge ini­tial­ly, will after a short time touch and braid my hair with fami­lia­ri­ty. They have cal­led me grand­mot­her, or daugh­ter. Spo­ken of vio­lent expe­riences or of dreams.

Making the­se works began with play and joy, and beau­ti­ful self-deco­ra­tion, but the process ine­vi­tably progres­sed between a light­hear­ted jour­ney and the distres­sed sta­te of indi­ge­nous peoples, which leads into an unk­nown pha­se. My works are based on the­se fic­ti­tious layers, from women clo­se and dis­tant, and of my own per­so­nal expe­riences, to look at conflicts, human rights, and the sta­tus of women.”