Nykyisin Oulussa asuva Kemijärveltä kotoisin oleva Erja Kärkkäinen on monitaiteilija. Hän maalaa omia tunteitaan ja käsittelee niitä luonnon kautta. Luonnossani -näyttelyn teokset ovat kuvia siitä, miten hän näkee ja kokee luonnon sekä siirtää omia tunteitaan luontokuviksi. Kärkkäistä on aina kiinnostanut kokonaisuuksien takana olevat yksityiskohdat. Hän zoomaa luonnossa katseensa lähelle eri elementtejä ja antaa omalle mielikuvitukselleen vallan.
Kaikkien teosten lähtökohtana on ollut oliivinvihreä tyhjä taulu. ”Maalasin taulupohjat tummaksi ja sitten menen luolaani. Musta tyhjä tila on teatterintekijälle luonnollinen lähtökohta hahmottaa tulevia asioita. Tämä oliivinvihreä vapauttaa minut ja silloin uskallan rohkeasti tuoda pintaan värejä, muotoja ja hahmojakin. Pohjamaalauksen tummasta väristä johtuen teos syntyy sitten kymmenistä värikerroksista. Valkoinen tyhjä taulu herättää minussa tunteen, että särjen jotain pyhää ja puhdasta.”
Tärkeintä Kärkkäiselle on ollut, ettei hän sensuroi ja kiellä itseltään mitään mieleen juolahtavaa. Teoksien värikirjo on suunnittelematon, ja hän on käyttänyt myös värejä, joita ei tavallisesti käytä teoksissaan. Teokset syntyvät kokeilevina prosesseina.
Currently an Oulu resident, but originating from Kemijärvi, Erja Kärkkäinen is a multi disciplinary artist. She paints her feelings, and processes them through art. The works in the In my Nature ‑exhibition are images of how she sees and experiences nature, and then moves her feelings into images of nature. Kärkkäinen has always been interested in the details which are hidden inside the bigger picture. She zooms her gaze close to different elements, and lets her imagination run wild.
The starting point for all the works has been an empty olive coloured painting. ”I painted the canvas dark olive and then went to my cave. Dark empty space is a natural starting point for a theater artist, because it allows them to perceive new things. This olive colour releases me, and then I have the courage to bravely bring forth colour, shapes and even figures. Because of the dark base paint, the work is born out of tens of coloured layers. An empty white canvas awakens in me a feeling that I am shattering something sacred and pure.”
The most important thing for Kärkkäinen has been that she does not censor nor deny herself anything that comes to mind. The array of colours used in the exhibition is unplanned, and in these works she has also used colours that she doesn’t normally use in her works. The works are experimental processes.
